Juttuarkisto

YHTEISÖLLISIÄ ASUMISVAIHTOEHTOJA  
Aktiivisten Seniorien kesäretki elokuussa 2018

Varttuneiden asumisoikeusyhdistys Jaso rakennuttaa asuntoja senioreille
Kaksipäiväinen bussiretkemme suuntautui Keski-Suomeen Jyväskylän seudulle, Keuruulle ja Mänttään. Bussi starttasi aamuvarhaisella Mikonkadun turistibussipysäkiltä ja matka Jyväskylään alkoi kauniissa, aurinkoisessa kesäsäässä. Saavuimme puolenpäivän aikaan ensimmäiseen matkakohteeseemme, Jyväskylän Palokassa sijaitsevaan senioritalokompleksiin, jonka yksi osa on Jason rakennuttama Huhtasuon Ilona. Talossa on neljä toimijaa ja neljänlaisia asumisen muotoja: omistusasuntoja, vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja ja lisäksi Mehiläisen ylläpitämä 30-paikkainen hoivakoti.  Asuntoja on yhteensä 166 kpl. Talon yhteiset tilat ja niissä järjestettävä asukastoiminnanohjaus ovat kaikkien asukkaiden käytettävissä. Talo on valmistunut vasta tämän vuoden maaliskuussa, joten asumisen kokemus on varsin lyhyt. Kiersimme katsomassa yhteisiä tiloja, joita oli runsaiden oleskelutilojen lisäksi mm. kuntosali, saunatilat ja hyvinvointihuone, jota erilaiset hyvinvointipalvelujen yrittäjät voivat vuokrata ja tarjota esim. hieronta-, kampaaja- yms. palveluja talon asukkaille

Heti alkuun lounastettiin katutasossa sijaitsevassa, myös Mehiläisen ylläpitämässä lounasravintolassa, joka on talon asukkaiden, mutta myös muiden asiakkaiden käytettävissä.  Lounaan jälkeen Varttuneiden asumisoikeusyhdistyksen Jason toiminnanjohtaja Sinikka Tyynelä kertoi yhdistyksen tarinan, joka alkoi siitä, kun yhdistys sai Raha-automaattiyhdistykseltä projektiavustuksen  vuosille 2013-2015 Yhteisöllisen toimintamallin luomiseksi varttuneiden asumisoikeustaloihin. Mallia käytiin katsomassa mm. Loppukiristä. Yhteistyö Jyväskylän kaupungin kanssa oli alusta alkaen tiivistä, ja ensimmäinen Jason kohde Huhtasuon Ilona valmistui jo lokakuussa 2014. Vuonna 2015 valmistui Ilona 2 edellisen viereen siten, että yhteiset tilat saatiin riittävän väljiksi ja yhteisiksi molemmille taloille. Jason vauhti on ollut hengästyttävä. Tällä hetkellä on valmiina 185 asuntoa ja ensi vuonna valmistuu kahteen kohteeseen yhteensä 142 asuntoa.

Jason asumisen malliin ei kuulu yhteisiä siivous- tai keittiötöitä. Koska yhteistä ruokailua ei ole, ei myöskään ole tarvetta isoon ruokasaliin. Sen sijaan taloissa on tilavat, viihtyisät olohuonemaiset oleskelutilat, hyvinvointiyrittäjille tarkoitettu tila, pienehkö keittiötila, kuntoilutilaa ja yhteiset saunatilat. Kuukausivuokraan (9,5 - 11,5 €/m2) sisältyy palkatun toiminnanohjaajan palvelut. Asukkaat itse suunnittelevat ja päättävät, mitä haluavat tehdä yhdessä, ja toiminnanohjaaja auttaa toteutuksessa.

Meillä oli tilaisuus tutustua vielä Jason ensimmäiseen kohteeseen Huhtasuon Ilonaan. Oleskelutilat ihastuttivat viihtyisyydellään ja kotoisella tunnelmalla. Talon asukkaita oli paikalla ja saimme tilaisuuden kurkistaa myös pariin asuntoon.  Kahvihetken jälkeen pakkauduimme bussiin ja matka jatkui Keuruuta kohden.

Aikamatka 70-luvulle
Toisen matkapäivän aamuna oli ohjelmassa vierailu Keuruun Ekokylässä ja yövyimme läheisessä Hotelli Keurusselässä.  Kymmeniä vuosia sitten parhaat päivänsä nähnyt hotelli sijaitsi luonnonkauniissa järvimaisemassa muutaman kilometrin päässä Keuruun keskustasta. Jättiparketti ja kunnianhimoinen artistiohjelmisto viittasivat mittavaan tanssitoimintaan hotellissa. Kylpylän poreammeessa rentoutuminen ja mukava sänky takasi hyvät yöunet ja aamiaisen jälkeen olimme valmiita seuraavaan kohteeseemme.

Yhteisöllisyyttä maaseudun rauhassa Keuruun Ekokylässä
Kokoonnuimme 1800-luvulla rakennetun vanhan maalaistalon viihtyisään tupaan, jossa emäntämme Maria Pulli ja Marketta Luoma kertoivat meille elämästä Ekokylässä (perustettu vuonna 1997).  Historia kertoo, että tilalla toimi vuodesta 1927 alkaen työleiri, missä elatusvelvolliset korvasivat maksamatta jääneet elatusmaksut työnteolla. Myöhemmin Kivijärven tila on toiminut mm. päihdeongelmaisten kuntoutuskeskuksena ja pakolaiskeskuksena ennen kuin nykyinen Ekokylä ry perustettiin.  Rakennuksia on 1800-luvulta,1900-luvun alkupuolelta ja 1970-luvulta. Uusia rakennuksia on myös suunnitteilla. Aluksi yhteisöllä ei ollut sääntöjä, mutta nykyisin toiminta on organisoitunut ja yhteisöllä on toimivat säännöt sekä yhteisön sisällä toimimiseen että yhteisöön mukaan tulemiseen.

Paikkana ekokylä on luonnonkauniissa mäkimaisemassa ja pihapiirin viljelykset sijaitsevat rinteessä, joka laskeutuu Kivijärveen. Kun yhdistys aloitti toimintansa, niin maat olivat savimaata, joka on saatu tuottavaksi viljelysmaaksi vuoro- ja kateviljelyllä. Ekologisuutta edistetään myös kuivakäymälöillä, kompostoinnilla ja aurinkopaneeleilla. Yhteisö tuottaa kesäisin vihannekset ja yrtit itse. Laitoskeittiön vieressä sijaitsee yrttikuivaamo. Sieltä yrttejä jää säästöön myös talven varalle. Yhteisruokailu on kasvispitoinen, mutta asukkaat voivat itse laittaa myös muunkinlaista ruokaa. Ruoka valmistetaan itse yhteisön toimesta ja ruokaosuuskunnan jäsenet maksavat siitä 88€/kk.

Yhdistyksessä noudatetaan nykyisin neljän K:n sääntöä, mikä yksinkertaisuudessaan tarkoittaa: älä kännää, älä kähinöi, älä käännytä, älä kähmi. Nämä ovat hyvät perussäännöt mille tahansa yhteisöllisesti toimivalle yhdistykselle. Ekokylässä on myös nollatoleranssi huumeille. Käyttö johtaa välittömästi erottamiseen. Myöskään alkoholia ei nautita yhteisissä tilaisuuksissa, vaan sen sijaan nautitaan musiikkista ja hyvistä keskusteluista. Politiikka ei kuulu keskusteltaviin aiheisiin, kuten ei uskontokaan perussääntöjen mukaisesti.

Yhdistyksen jäsenyys maksaa 170€, mutta asumaan hyväksytään vain kolmiportaisen asumiskokeilun kautta. Ensimmäinen kokeilujakso on vain kaksi vuorokautta. Sen läpäistyään pääsee kahden viikon kokeilujaksolle ja viimeisen kokeilujakson pituus on puoli vuotta. Päätökset myös asumaan hyväksyttävistä tehdään yhteisön toimesta keskustelemalla. Yhteisössä asuu n. 35 henkilöä, ikäjakauma on vauvasta vaariin. Asuntoja kylässä on monentasoisia, perheasunnoista pieniin vaatimattomiin vuokrahuoneisiin.

Ekokylän asukkaat kertovat, että parasta heillä ovat mielenkiintoiset ihmiset ja keskustelut. On myös huomattu, että yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaiseksi. Raskastakin on välillä, kun on paljon työtä. Toki moni tekee intohimoisesti rakastamaansa työtä. Meille kerrotaan 88 -vuotiaasta eläkeläisestä, jonka intohimona on yrttiviljely. Yleisenä periaatteena on, että jokainen tekisi noin 20 tuntia viikossa työtä yhteisön hyväksi. Toki ansiotyöt saattavat joskus rajoittaa työmääriä. Periaate on myös, että työvuorot kiertävät. Ihmiset maksavat asumisesta vuokraa yhdistykselle, joka omistaa nykyisin koko tilan. Tilan kasvimaa ja vihannes/yrttiviljelykset hoidetaan itse. Peltoja on vuokrattu ulkopuoliselle viljelijälle, jolta saadaan hankittua osa ruokatarvikkeista.

Yhteisöllisyys kiinnostaa ihmisiä ja myös maaseutu. Tilalla käy vuosittain satoja ihmisiä tutustumassa mm. talkoissa ja tutustumiskäynneillä. Talkoolaisille ruoka ja majoitus on ilmaista, muut maksavat 20€ vuorokaudelta. Tuoksuvan yrttiteetarjoilun jälkeen oli aika astua bussiin ja suunnistaa kohti Mänttää.

Nautinollisia taide-elämyksiä
Tutustuminen Serlachiuksen museoihin Mäntässä alkoi lounaalla Ravintola Göstassa, joka sijaitsi vuonna 2014 valmistuneen upean museopaviljongin pohjakerroksessa. Gourmet-tasoisen lounaan päätteeksi herkuttelimme mustaherukkamousseella ja suklaajäätelöllä. Hyvä ruoka, parempi mieli -mainoslause toteutui 100 %:sti. Tutustuimme opastetusti osaan museon näyttelyistä. Paviljongin keskeinen näyttely ja taiteilija on belgialainen Koen Vanmechelenin kokoelma Kyse on ajasta. Vanmechelen (s. 1965) on monialainen taiteilija, jonka tuotantoon kuuluu maalauksia, veistoksia, valokuvia, videoita ja installaatioita. Parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin monikymmenvuotisesta työstään elävien eläinten kuten kanojen kanssa.  Keskeisiä käsitteitä Vanmechelenin taiteessa ovat diversiteetti, identiteetti, vapaus, tasapaino ja ihmisoikeudet. Hän on syvästi eettinen taiteilija, joka on huolissaan maapallon tilasta ja ihmisen tulevaisuudesta lajina. Taiteilija itse oli paikalla ja muutamat meistä onnistuivat kuulemaan taiteilijan itse kertovan teoksistaan. Nautinto-näyttely esitteli kolmen eturivin nykytaiteilijan: Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen uusia maalauksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa. Lopuksi tutustuimme Gösta ja Ruth Serlachiuksen upeaan kartanoon, kuulimme Serlachiuksen teollisuussuvun vaiheista ja kartanon elämästä sekä saimme nähdä vaikuttavan kokoelman sekä suomalaista kultakauden taidetta että vanhaa eurooppalaista arvotaidetta.  Paljon jäi näkemättä ja tämä museo ja Mänttä muine museoineen on varmasti aivan oman retkensä arvoinen.

Matkan varrella bongasimme extempore vielä Petäjäveden vanhan puukirkon (rak. 1763-65), joka on yksi seitsemästä Suomessa sijaitsevasta Unescon maailmanperintökohteesta. Yhteiskuva otettiin kirkon portailta. Retkeen osallistui 29 yhdistyksen jäsentä.

Kertomuksen kirjoittivat Lea Virtanen ja Leena Vahtera.
Kuvat: Nina Mulari, Liisa Kyyrä ja Lea Virtanen

Julkaistu 29.8.2018