Juttuarkisto

Aktiivisten Seniorien kesäretki 2015:

Tuusulanjärven taiteilijoita, ilmatorjuntaa ja lähes 300-vuotias kirkko

Perinteinen kesäretkemme suuntautui Tuusulaan. Monipuolisen ohjelman oli jälleen suunnitellut Ritva Reinboth. Mukana matkassa oli 39 osallistujaa.

Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta Jean Sibeliuksen ja taidemaalari Pekka Halosen syntymästä, joten Tuusulanjärven taiteilijoista tutustuimme Ainolaan sekä Halosenniemeen oivallisten ja asiantuntevien oppaiden johdolla. Kumpikin talo toimii kotimuseona eli ovat siinä asussa, jossa olivat taiteilijaperheiden niissä asuessa. Halosenniemen näyttelyn teemana on  ”Luonnonlyyrikko” ja  juuri luontomaalarina Pekka Halonen on tunnettu.

Elämää taiteilijaperheissä

Taiteilijayhdyskunta vietti varsin yhteisöllistä elämää, joka perustui ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiin. Toinen toisiaan autettiin niin taloudellisissa kuin muissakin huolissa.

Mieleen piirtyy puolisoiden, Ainon ja Maijan, osa suurperheiden äitinä – Halosillakin oli 8 lasta.

Nykymittapuun mukaan talot olivat melkoisen vaatimattomia ja taiteilijoilla vielä omat tarpeensa luomiskyvyn ylläpitämisessä. Sibelius mm. vaati sävellystyössään ehdotonta hiljaisuutta, joten Ainolaan ei saanut esimerkiksi vetää ollenkaan vesijohtoja. Ainolassa oli kekseliäästi saatu vettä keittiöön ja saunaan erilaisin telinein ja kouruin suoraan järvestä. Vesijohdot Ainolaan vedettiin vasta vuonna 1963.

Aino ja Maija pitivät lapsille kotikoulua, antoivat pianotunteja, ansaitsivat lisätienestejä tekemällä käännöstöitä ja hoitivat välttämätöntä puutarhaa. Aino kuuluu lähes kokonaan itse raivanneen ja istuttaneen mittavan puutarhan.

Aino Sibelius oli  varsin monipuolinen taidoiltaan. Olipa hän suunnitellut Ainolan saunankin. Ainon toimiin ja tekemisiin saimme tutustua myös Järvenpään taidemuseon Aino-näyttelyssä sekä tavanomaisella opastuksella että elämysoppaan johdolla.

Karjalan kunnailla Erkkolassa

Kolmas taiteilijakohteemme oli runoilija J.H. Erkon Erkkola, joka toimii museona, mutta ei ole ns. kotimuseo. Erkkolan näyttelyn aiheena on tänä kesänä ”Karjalan kunnailla”, jossa on esillä mm. Pekka Halosen, Akseli Gallen-Kallelan ja Eero Järnefeltin Karjala-aiheisia töitä.

Karelianismi oli viime vuosisadan vaihteessa suosittua eri alojen taiteilijoiden piirissä. J.H. Erkon runouden perusta oli kalevalainen perinne ja kansallistunne. Sibeliuksetkin tekivät häämatkansa Karjalaan ja matkatavarana ollut piano jouduttiin viemään perille soutamalla.

Toinen tuolloin vallitseva aatteellinen tekijä oli nuorsuomalaisuus ja usealla taiteilijoista oli yhteys Erkkojen perustaman Päivälehden piiriin. Lehti oli nuorsuomalaisten äänenkannattaja.

Tuusulan kirkko  lähes 300 vuotias

Tuusulan kirkko on valmistunut vuonna 1735 ja on maamme vanhimpia ristikirkkoja. Paikalle oli jo satakunta vuotta aiemmin rakennettu vaatimaton kirkko, koska tuusulalaiskylät kuuluivat Sipoon seurakuntaan ja pitkä kirkkomatka sekä Sipoon ruotsinkielisyys aiheuttivat riitoja. Itsenäisen seurakunnan aseman Tuusula sai vuonna 1654. Kirkon vanhalle hautausmaalle on haudattu mm. Aleksis Kivi ja Pekka Halonen sekä koko joukko muita tunnettuja henkilöitä ja merkkisukuja. Kirkossa mainiona oppanamme toimi kirkon suntio, joka tarinoi savolaisella korostuksella.

Helsinki säästyi täystuholta

Hyrylän Ilmatorjuntarykmentti on lakkautettu, mutta  Ilmatorjuntamuseo toimii edelleen. Tutustuimme oppaan johdolla erityisesti museon Helsinki-hallissa helmikuun 1944 Helsingin suurpommituksia esittelevään aineistoon. Joukossamme oli joitakin, joilla oli omakohtaisiakin muistoja suurpommituksista.

Miten sitten Helsinki pelastui, vaikka moni muu kaupunki tuhoutui lähes kokonaan vastaavalla pommitusmäärällä? Helsingin ilmapuolustuksen tavoitteena oli estää pommikoneita tulemasta kaupungin ylle, opas kertoi. Tämä onnistui ennakoimalla kuulosuuntimin ja myöhemmin tutkalla koneiden tulosuuntaa, suuntaamalla voimakkaat valonheittimet ennalta laskettuun aikaan kohti konemuodostelmaa, joka oli aina samanlainen, ja kohdistamalla sen jälkeen sulkutulitus konemuodostelmien eteen. Näin valtaosa koneista kääntyi ja pudotti pomminsa mereen tai kaupungin ulkopuolelle.

Naisilla oli tärkeä roolinsa valonheittimien hoitamisessa. Koska sotilaita tarvittiin muissa tehtävissä, värvättiin nuoria naisia  yliopistosta ja lukioista koulutettavaksi valonheitintehtäviin. Vaikka periaatteena oli, että naiset eivät kanna asetta, tässä tehtävässä tehtiin poikkeus ja naiset saivat koulutuksen myös aseen käyttöön.

Teksti: Annukka Apajalahti

Julkaisupäivä 27.8.2015

Miina Savolaisen Voimauttava valokuvaus jäsenillassa 11.2. 2014:

Jokaisella on oikeus kokea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi

Moni jäseniltaan osallistunut uskoi varmaan jo tuntevansa Miina Savolaisen "Maailman ihanin tyttö"-projektin. Kun hänen voimauttavan valokuvauksen menetelmään perustuva näyttelynsä avattiin Vantaan taidemuseossa tammikuun lopussa, se oli jo hänen 15-vuotis juhlanäyttelynsä.

Miina Savolaisen esityksessä oli samaa kuin, mistä filosofi Esa Saarinen on kirjoittanut: "Olen sekä järkyttynyt, että vaikuttunut tästä Miina Savolaisen ainutlaatuisesta paremman elämän projektista, sen ylevöittävästä hengestä, hirmuisesta rohkeudesta, ennakkoluulottomasta omaperäisyydestä, pitkäjänteisestä päättäväisyydestä ja hänen luovasta kyvystään toimia toisin ja toisten eteen" (Vantaan taidemuseon näyttelyesitteestä).

Viidentoista vuoden aikana Miina on kertonut, kuvannut, ohjannut, luennoinut, tutkinut, kehittänyt ja opettanut voimauttavan valokuvauksen menetelmäänsä ja saanut siitä lukuisia taide- ja kulttuuripalkintoja. Kuulijalle hänen esityksensä oli käsittämättömän runsas, vapaa, hänelle perinpohjaisesti tuttua aihettaan elävästi ja tyhjentävästi kuvaavaa soljuvaa puhetta, jota ensi kertaa asiaan tutustuva kuunteli lumoutuneena.

Voimauttavan valokuvauksen keinoin voidaan löytää eheytymistä ja voimautumista kuvaamisen vastavuoroisuudella: oppimalla katsomaan uudella tavalla.  Jokaisella on tarve tulla nähdyksi siinä missä kuulluksikin, mutta tässä valokuvauksessa muutoksessa ovat sekä kuvaaja että kuvattava. Kummankin on oltava voimakkaasti läsnä. Jokainen on erityinen ja tärkeä ja siksi kuvaaja luopuu tavanomaisesta kuvaajan roolista ja haluaa kuvata kohdettaan sellaisena kuin tämä haluaa tulla nähdyksi. Arvokkuuden kokemus ei kasva tyhjiössä ja kuvauttaessa tyhjiö täyttyy siitä kuinka kuvaaja ja kuvattava katsovat toisiaan. 

"Maailman ihanin tyttö"-projektissa lastenkodin tyttöjen ensimmäisten kuvausten kokemukset olivat huikeita, kun roolit muuttuivat täysin ja surulliset, kapinalliset, sulkeutuneet murrosikäiset saivat mielihyvää huomatuksi tulemisesta. Aluksi heidän ei ollut helppoa hyväksyä omaa kuvaansa, jossa tietoisuus menneisyydestä oli läsnä. Oli opeteltava katsomaan arvostavasti ja rakastavasti omia kuviaan, vaikka niihin liittyi rikkonaisuutta. Se vei aikaa sillä heiltä puuttui kokemus rakastavasta ja hyväksyvästä katseesta: ensin kuvia oli jopa vaikea setää ja se järkytti tyttöjä.

Kuvissa nuorten oli tärkeää nähdä itsestään uusia puolia, tunnistaa tunteita ja vähitellen hyväksyä ne. Suru alkoi saada kuvassa lohdullisen muodon. Kuvausympäristön luonnon suuruus antoi syvempää merkitystä kauneudelle. Itse valokuva ei ollut korjaava, vaan sitä oli kokemus katsomisesta, nähdyksi ja lohdutetuksi tulemisesta ja tunteiden jakamisesta.

Kuvauksissa rakennettiin peiliä, joka lapsuudessa oli puuttunut. Arvostava katse, oman hyväksyvän katseen oppiminen oli tärkeintä ja sen avulla saattoi itse korvata isän ja äidin puuttuvaa peiliä.

"Maailman ihanin tyttö"-teos on Suomen kaikkien aikojen menestynein valokuvakirja, jota on myyty yli 25 000 kappaletta. Se ei ole ihme, sillä sen kuvissa, niiden taustagrafiikan taiteellisuudessa (Pia Lång) ja graafisessa suunnittelussa (Miina Savolainen ja Minna Luoma) heijastuu myös Miina Savolaisen taiteellinen kunnianhimo. Projektia kuvaavia näyttelyitä on ollut lukuisia kotimassa ja ulkomailla ja mm. kuvattu esim. Yhdysvalloissa, Washington Post-lehdessä.

Lopuksi Miina Savolaista pyydettiin vielä kertomaan valokuvien käytöstä perheiden ihmissuhteiden solmujen purkamisessa. Parhaillaan YLE Teemassa esitetään maanantai-iltaisin klo 21 (uusinta seuraavana sunnuntai-iltana klo 20.15) Valokuvan voima-sarjaa, jossa luennoitsijamme opastaa perheitä hyödyntämään menetelmää haavoittavien asioiden korjaamiseen. Voimauttava kuvaaminen perustuu arvostavaan katseeseen ja siihen, että opitaan kohtaamaan toinen ihminen vastavuoroisella ja kuuntelevalla tavalla. Kuvaamisen dynamiikka käännetään päälaelleen, kun kuvaajan tulee kuunnella kuinka hänen kuvattavansa haluaa tulla nähdyksi ja hän joutuu hyväksymään se, että ei tiedä mikä on päähenkilölle voimauttavaa.

Voimauttavan valokuva suosio perustuu siihen, että sen avulla on mahdollista työstää asioita, joita on vaikea tavoittaa sanallisesti. 

Lämpimät kiitokset Eeva Hujaselle mielenkiintoisten jäseniltaohjelmien järjestämisestä ja Marja Dahlströmille tämänkertaisen ohjelman ideoimisesta.             

Lisää tietoa os. www.voimauttavavalokuva.net 

Leena Salonen

leena.salonen@helsinki.fi      

19.2. 2014  

Julkaisupäivä 19.2.2014

Senioreiden jäsenillassa tutustuttiin Asahi-terveysliikuntaan 

Aktiiviset Seniorit ry:n vuoden 2014 jäsenillat aloitti 14. tammikuuta sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Yrjö Mähönen esittelemällä meille suomalaisen terveysliikuntamallin Asahin, jonka Mähönen on vuonna 2004 yhdessä muiden lääkäreiden kanssa kehittänyt.

Asahi on saanut vaikutteita mm. intialaisista, kiinalaisista ja japanilaisista lajeista, kuten taiji, karate ja judo, mutta se perustuu länsimaiseen lääketieteeseen. Se  on suunniteltu erityisesti vaikuttamaan selän ja niskan/hartiaseudun kipuihin sekä tasapainon parantamiseen. Se voi hoitaa jo syntyneitä ongelmia ja ennaltaehkäistä niitä.

Mähösen esitys oli vauhdikas! Hän kiipesi ylös pöydälle, jotta näkisimme hänen liikkeensä paremmin, ja hän sai meidät kaksikin kertaa nousemaan tuoleiltamme ja innokkaina, hymyssä suin, liikuttamaan jäseniämme samaan tahtiin. Me myös nauroimme ääneen hauskoille esimerkeille, mutta samalla tulimme vakuuttuneiksi siitä, että kysymyksessä on vakavasti otettava mahdollisuus elämän laadun parantamiseksi.

Asahi on helppoa, rauhallista ja turvallista. Siinä ei tarvita mitään erikoisvälineitä, ja sitä voi treenata kotonakin. Oleellista on säännöllinen harjoittelu, vaikkapa 15 minuuttia aamuisin. Liikkeitä tehdään hitaasti ja pehmeästi, koko ajan seisten. Samalla hengitetään rauhallisesti ja syvään. Koko keho on mukana jokaisessa yksittäisessä liikkeessä. Näin opitaan liikkumaan arkielämässä mielekkäällä tavalla, ja tapaturmariski pienenee, kun horjahtelut osataan hallita

Mehän haluamme voida hyvin ja lievittää stressiämme! Siinä Asahi-liikunta auttaa meitä. Vanha totuushan on, että erityisesti ryhmäliikunta on tehokasta masennuksen hoitoa. Niinpä aloimmekin heti suunnitella Asahi-kurssia, ja Yrjö Mähönen lupasi tulla ohjaajaksi. Kun olemme jonkin aikaa olleet hänen opissaan, osaamme varmasti jo tehdä liikkeet omin avuin. Netistä voi lukea lisää aiheeseen liittyvää ja katsoa perusliikkeet videolta osoitteessa www.asahi.fi

16.1.2014

kaarina.rantavaara@gmail.com

Julkaisupäivä 21.1.2014

Aktiiviset Seniorit ry. jäsenilta 12.11.

RAVINTOASIANTUNTIJA KEHOTTAA: SYÖ MUISTISI HYVÄKSI       

Väestön vanhetessa muistisairaiden määrä lisääntyy 40 vuoden aikana nelinkertaiseksi. Siksi muistisairauksien ennalta ehkäisy on tärkeää. Iän lisääntyessä riski muistisairauteen kasvaa. 65-69-vuotiaista 1,5%:lla, yli 85-vuotiailla jo 35 %:lla ja yli 95-vuotiailla 60 %:lla on muistisairaus.

Jos Alzheimerin taudin alkua voitaisiin lykätä viidellä vuodella, voisi taudin ennustettu esiintyminen puolittua.   Aihetta käsitteli elintarviketieteen maisteri Satu Jyväkorpi, joka on mukana monessa ravitsemusta, vanhenemista ja muistia tutkivassa projektissa ja toimii Gerontologinen ravitsemusyhdistys, GERY, r.y:ssä ja Suomen muistiasiantuntemus r.y:ssä.

Ruokavalintojen ja aivoterveyden yhteydestä tiedetään, että riskitekijöitä ovat: korkea veren paine, korkea kolesteroliarvo, ylipaino, aikuistyypin diabetes, kovat eläinperäiset rasvat. alkoholi, tupakka ja B-vitamiinin puute. Tyydyttyneet rasvat aiheuttavat valtimoiden ahtautumista ja tähän ja diabetekseen liittyy vaikeasti havaittavia sekä hermokudoksen tulehduksia ja veri-aivoesteen toimintahäiriöitä. Kaikki se vähentää hermosolujen stimuloituvuutta ja beeta-amyloidiplakkeja. Se puolestaan surkastuttaa aivokudosta ja näkyy Alzheimerin taudissa aivojen kutistumisena.

Kannatta siis käyttää hyödyksi kaikkea sitä, minkä tiedetään suojaavan aivoja vanhenemiselta, kuten ravinnossa monityydyttymättömiä rasvoja. Niitä ovat öljyt ja omega-3 rasvahappoa sisältävät ravintoaineet ja -kapselit, pellavan siemenöljy, pellavan siemenet, rasvaiset kalat, kalaöljyt, saksanpähkinät ja munat, riippuen kanojen rehusta, ja antioksidantit.

Aivoja suojaa myös henkinen aktiivisuus ja liikunta.

Iän myötä vaarana puutteellinen ruokavalio

KAIDE- tutkimuksessa tarkkailtiin sitä, millaista ikääntyneiden ravitsemus yleensä on. Ikääntyessä monien ravintoaineiden tarve lisääntyy, mutta monella ruokahalu vähenee. Syöminen on yleisesti vähäistä, ruokavalio on laadultaan huono, ravintoaineiden saaminen jää puutteelliseksi (saimme siitä konkreettisia esimerkkejä), moni laihtuu, sairastumisen riski kasvaa ja sairauksista toipuminen hidastuu. Yli 80-vuotiailla suurin ravitsemusriski on vähäinen energian saanti ja laihtuminen.

 Hyvän ravitsemuksen kulmakivet

Sopiva ateriarytmi.  Rutiini auttaa pitämään huolen syömisestä.

Kulutusta vastaava energian saanti. Paino olisi tärkeää pitää vakaana. Ikääntyneillä vähäinen ylipaino voi olla hyvä suoja sairauksia vastaa ja painoindeksi voi olla suurempi kuin nuoremmilla: 24 – 29. 

 Monipuolinen ruokavalio.  Välimeren ruokavalio, on osoittautunut sydämen ja verenkierron ja myös aivojen toiminnan kannalta edulliseksi: oliiviöljyä, runsaasti kasviksia, kalaa, pähkinöitä ja hedelmiä.  

Kasviksia tulisi saada joka aterialla, viisi päivittäistä annosta. Kasviksilla ja marjoilla on monia erilaisia terveysvaikutuksia. Esimerkiksi niiden C-vitamiinipitoisuuksissa on suuria eroja. Tomaatissa on hyödyllistä lykopeenia, jonka saa käyttöön keittämällä tai soseuttamalla tomaatit. Marjat ovat suomalaista superruokaa, joilla on paljon hyviä terveysvaikutuksia.  Niissä on runsaasti antioksidantteja ja polyfenolien lähteitä. Aivojen terveysravinnoksi suositellaan mm. mustaherukkaa. Eräässä tutkimuksessa hedelmämehua kolme kertaa viikossa juovilla oli vähemmän muistisairauksia.  

Riittävä proteiinien saanti. Proteiineja tarvitaan enemmän kuin nuorempana.  Ne auttavat aktiivisen toimintakyvyn säilyttämisessä, vaikuttavat immuunijärjestelmään, ihon kuntoon, haavojen paranemiseen ja suojaavat luukadolta ja, jos liikkuminen on vähäistä, myös lihaskadolta. Maitoproteiini on lihasmassan kasvattamisessa parasta.

Proteiinien saannin voi turvata helposti keittämällä puuro maitoon, syömällä välipalaksi rahkaa tai jugurttia, lisäämällä salaattiin raejuustoa, fetaa tai keitettyä kananmunaa. Kasviksista herneissä, pavuissa ja linsseissä on proteiineja.   

Hyvä rasvan laatu. Rasva on tärkeä energian lähde. Aivojen kannalta erityisten tärkeiden rasvojen, lipidien, tutkimuksella pyritään kehittämään aivojen toimintaa tukevia ravintolisiä. Päivittäisessä ravinnossa tulisi olla monityydyttymättömiä rasvahappoja, pehmeitä rasvoja, rasvaista kalaa, öljyjä, 1-2 kourallista pähkinöitä, joiden on osoitettu olevan eduksi aivo- ja sydänterveydelle. Kaakaosta ja tummasta suklaasta saatavien flavonolien on osoitettu auttavan muistisairaudessa ja laskevan verenpainetta. Omega-6 rasvahappoa saadaan yleensä kylliksi, sen sijaan omega-3 rasvahapon saantia tulee tarkkailla. Jos hyvän rasvan saanti vanhuksilla on huono, voi e-vitamiinin saanti jäädä heikoksi;   

Vitamiineista C-vitamiinin määrän vuorokaudessa pitäisi olla vähintään 75mg. C-vitamiinin puute hidastaa haavojen paranemista, aiheuttaa väsymystä, lihaskipuja, stressiherkkyyttä ja vastustuskyvyn heikkenemistä.

B12-vitamiinia saadaan maitotuotteista, lihasta ja kalasta. Yli 65-vuotiaista 12 % kärsii B12-vitamiinin imeytymishäiriöstä. Tämä vitamiini ja foolihappo ovat tärkeitä aivojen muistitoiminnoille ja niiden puute voi aiheuttaa muistisairaudenkaltaisia oireita.

D-vitamiinin virallinen päiväsuositus yli 60-vuotiaiden ravintolisänä on 20 µgr.  D-vitamiinin puute voi aiheuttaa luukatoa, lihaskatoa ja lihastasapaino ongelmia.  D-vitamiinin määrän veressä voi mitata laboratoriokokeilla. Sen tulisi olla 80 µgr.

Kuiduista liukoisia kuituja, jotka sitovat kolesterolia, saadaan kaurasta, hedelmistä ja kasviksista. Muut viljakuidut ovat tärkeitä vatsan toiminnan kannalta.   

Nesteitä tulisi saada 1,5 litraa päivässä, joko juomina tai nestepitoisina ruokina. Kolmesta viiteen kupillista kahvia vähensi tutkimuksessa erittäin merkitsevästi muistihäiriön riskiä ja teen nauttimisen on osoitettu vähentävän riskiä saada aivohalvaus.

Liikunta on tärkeä liitännäinen ravitsemukselle. Liikunta on tehokasta muistisairauden ehkäisytoimintaa ja vähentää kaikkia sen riskitekijöitä.

Lisää tietoa saa osoitteesta info@muistiasiantuntijat.fi.            

Leena Salonen

18.11. 2013

Julkaisupäivä 19.11.2013

KOTISATAMA HYVINVOINTIMESSUILLA 26.10.:

PUHEMIESKIN KIINNOSTUI YHTEISÖLLISYYDEN IDEASTA

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma halusi kuulla Terttu Fältiltä Kotisataman yhteisöllisestä talohankkeesta, jota esiteltiin Vantaan hyvinvointimessuilla. Helsingin Kotisataman osastolla esitteet tekivät kauppansa ja aktiivisesta elämäntavasta kiinnostuneet saivat kotisatamalaisilta ensikäden tietoa talostamme. Asuntoja on vielä muutamia varaamatta. Lisätietoja yhteydenottoa varten löytyy osoitteesta www.aktiivisetseniorit.fi.

Julkaisupäivä 28.10.2013

OPPIA IKÄ KAIKKI

Aktiiviset Seniorit ry on tarjonnut jäsenilleen mahdollisuuden pohtia yhteisöä, yhteisöllisyyttä ja moninaisia roolejamme siinä järjestämällä päivän mittaisia sessioita, joissa työskennellään pienryhmissä. Jo lähes 80 jäsentämme on osallistunut Yhteisökuvaperehdytykseen.

Julkaisupäivä 21.10.2013

TÄÄ ON AIKA VIRIKKEELLINEN JUTTU

• gerontologian ja kansanterveystieteen pro gradu-työn kohteena Loppukiri-yhteisö

Tällä otsikolla Tarja-Riitta Tauriala-Rasi kertoi Jyväskylän yliopistossa tekemästään gradusta, jossa selvitettiin asumisyhteisöä ikääntyvien asukkaiden voimaantumisen vahvistajana.  

Nykyiset ikääntyvien asumisratkaisut ovat melko yhdenmukaisia, mutta hallitusohjelmassa on yhteisöasuminen myös mainittu.  

Yhteisö määritellään sellaiseksi sosiaalisten suhteiden muodoksi, jossa yhteiset arvot ja intressit ohjaavat toimintaa. Eräs tutkija kutsuu yhteisöä "Muumilaaksoksi", jossa vallitsee rauha, luottamukseen perustuva vuorovaikutus, toisista välittäminen ja kiireettömyys: tärkeää yhteisöissä ovat inhimilliset vuorovaikutussuhteet ja sopimuksellinen toiminta.

Voimaantuminen on ihmisestä itsestä lähtevä, osallistumista ja aktiivisuutta korostava prosessi, joka pyrkii voimavarojen ylläpitämiseen, elämänhallinnan lisäämiseen ja tärkeiden elämäntavoitteiden saavuttamiseen.

Loppukiriläiset haastateltavina

Tutkimuksessa loppukiriläisiltä kysyttiin, "miten asukkaat kuvaavat elämäänsä asumisyhteisössä" ja "miten asukkaat kokevat yhteisön vahvistavan heidän voimaantumistaan".

Loppukiriin muuttamisen päätökseen olivat vaikuttaneet mm. muutokset sosiaalisissa suhteissa, eläkkeelle jääminen, silloiseen asuntoon liittyvät ongelmat, aiemman elämän yksitoikkoisuus ja muutoksen tarve, lähiomaisten asumisetäisyys, huoli avun saamisesta vanhetessa ja yksin jäämisen pelko.

Voimaantumisen vahvistajia oli haastateltujen mielestä Loppukirissä paljon. Ihmissuhteiden määrä ja vuorovaikutus lisääntyivät. Mielekästä tekemistä oli runsaasti. Turvalliseksi koetun yhteisön ansiosta yksinäisyyden, syrjäytymisen ja toimettomuuden kokemuksia kyettiin ehkäisemään. Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri tuki omana itsenä olemista. Tarjoutui erilaisten muiden ja omien erilaisten roolien kokemisen rikkaita mahdollisuuksia: "on ihana voida olla toisille avuksi". Osallistuttiin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pyrittiin vaikuttamaan tulevaisuuteen, mutta toisaalta kyettiin säilyttämään oma yksityisyys. Nämä olivat voimaannuttavia elementtejä.

Tarjoutuvien harrastusten runsaus ja monipuolisuus sekä niihin osallistumisen helppous madalsivat haastateltavien osallistumiskynnystä. Naapurien tunteminen ja naapuriavun helppo saaminen on omiaan lisäämään turvallisuuden tunnetta. Spontaaneja tapaamisia oli runsaasti, huolenpidon, tiedon ja avun saaminen oli vaivatonta, mikä lisäsi viihtyvyyttä. Yhteisön kehittämiseen ja vaikuttamiseen osallistuttiin tiiviisti, sillä yhteenkuuluvuutta lisäsi osallistuminen yhteisöä, mutta samalla omaa elämää koskeviin päätöksiin. Spontaanin tai suunnitellun yhdessäolon lisäksi koettiin tärkeänä säilyttää oma tila ja päästä vetäytymään omiin oloihin, yksinäisyyteen tai viettämään aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa talon ulkopuolella. Yksityisyyden kunnioittaminen on tärkeää.

Keskinäinen arvostus, luottamus, erilaisuuden hyväksyminen ja oma kasvu ja kaikkinainen kanssakäyminen antavat voimaa. Tulevaisuuteen voi itse vaikuttaa, yhteisiä tavoitteita voidaan tarkistaa, kehittämisprojekteja käynnistetään ja tällaisten asioiden ympärillä käydään tiiviitä keskusteluita. Yhteisesti koetaan, että ikääntyvät voivat elää hyvää, vahvaa elämää.

Yhteisöasuminen elämäntapana koettiin merkitykselliseksi. Uudet kokemukset, elämykset ja velvollisuudetkin rikastuttivat elämää. Yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyi. Loppukiri on ollut osallistumiseen kannustava yhteisö. Valinnan vapaus on tärkeää, mutta yhteisissä aktiviteeteissa läheisyys kasvaa.

Johtopäätöksinä tutkija luetteli seuraavaa: Kiinnostus asumiseen on lisääntynyt, sen toiminnallisiin ratkaisuihin ja sisustamiseen halutaan vaikuttaa. Loppukirissä asukaslähtöisyys on jatkuvaa kehittämistä myös tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Ikääntyvät ovat aktiivisia, luovia ja innovatiivisia kun voivat käyttää omia voimavarojaan. Itsemääräämiskyky säilyy pitempään.

Koko mielenkiintoinen ja kannustava tutkimusraportti on luettavissa internetissä ja sen löytää mm. kirjoittajan nimen perusteella.  

Leena Salonen

15.10. 2013

Julkaisupäivä 15.10.2013

Sörkan kaupunginosan historiaa ja nykypäivää Maila Partasen opastuksella

Maanantaina 23.9. yksitoista senioria kiersi Maila Partasen johdattamina loihtimassa esiin Sörkan jo kadonneita yksityiskohtia. Runoilija Katri Valan puisto ja hauta korkealla kalliolla ovat kokeneet kasvojenkohotuksen. Maila muisteli lapsuuttaan Sörkassa, kun kaikkialle käveltiin ja ihmiset vielä tunsivat toisensa.

”Harmittaa, kun Sörkasta ja Kalliosta annetaan sellainen kuva, että täällä asui vain köyhiä työläisiä”, hän sanoo ja muistuttaa, että kerrostaloja rakennuttivat varakkaat yrittäjät ja ammattilaiset. Heillä oli talossa yksi tai kaksi isoa asuntoa omaan käyttöön. Loput olivat pieniä asuntoja, joita he vuokrasivat.

Erityisesti ranta-alue näytti sotien jälkeisiin vuosiin asti erilaiselta kuin nykyisin. Pyöreän Lintulahden laiturista lastattiin ennen Stidilässä valmistetut tulitikut kuljetettavaksi Kruunuhakaan. Stidilä kantaa ylpeydellä edelleen nimeään, mutta tulitikkujen valmistuksen tilalle on tullut kokoustiloja, trendikäs kahvila ja baari. Rantaviiva on siirtynyt kohti Korkeasaarta ja Mustikkamaata ja rautatie, joka vei muun muassa Koneen ja Sillan metallitehtaalle, on kadonnut.

Elannon ja OTK:n tiloissa ei enää paisteta leipää tai paahdeta kahvia, vaan tilat ovat muuttuneet asunnoiksi ja toimistorakennuksiksi. Kookos-tehtaalla saippuan valmistuksen on korvannut näyttämötaiteen opiskelu. Paljon kerroksellisuutta on säilynyt arkkitehtuurissa, mutta asukaspohja on kokenut valtavan muutoksen. Sadat pienet yksiöt on myyty yksityisasunnoiksi, lukuisat päivittäistavaroiden kivijalkapuodit ovat kadonneet, samoin kuin valtavat lapsilaumat.

Marjut Helminen

Julkaisupäivä 27.9.2013

KESÄKAUDEN PÄÄTTEEKSI SADONKORJUUJUHLA

Yhdistyksen väkeä kokoontui Loppukiriin viettämään perinteistä sadonkorjuujuhlaa. Juhlakalu oli vastassa eteisessä. Siinä se kölli komean keltaisena toivottamassa tulijat tervetulleiksi. Oli tarvittu monen miehen voimat että jättikurpitsa oli saatu eteisen pöydälle.

Keilaporukan järjestämän herkuttelun aluksi tarjottiin raakoja vihanneksia. Porukka dippasi ja kuunteli Leena Vahteran muisteloita 50–60-luvulta. Maailmantapahtumat, muoti, koulunkäynti ja moni muu asia muistuivat mieliin. Juhlasalin reunalla oli pöytä, jolla oli vanhoja kahvipurkkeja, koulukirjoja, tupakka-askeja, romaaneja ja lehtiä vieraiden nuoruusvuosilta. Osanottajista osa oli pukeutunut 50-luvun tyyliin. Kauniita pitsikäsineitä näkyi useita pareja, samoin tyyliin sopivia hattuja.

Rockorkesteri Riskiryhmä, eläkeläisistä koottu porukka, soitti innoissaan vanhaa rokkia ja osa porukasta lauloi mukana tuttuja lauluja. Soittajat yllyttivät kuuntelijoita perustamaan omia yhtyeitä. He opettaisivat sitten soittamaan ja laulamaan.

Borssikeiton tultua pöytään löytyi nautiskelijoiden laseihin juomaa isoista ja pienistä pulloista. Yhdessä oli huomiota herättävä, kaunis lasinen korkki, olikohan Muranosta.  Kenties juomakin oli erityisen hyvää.

Kahvittelun lomassa alkoi osanottajien ohjelma. Pöytiin oli laitettu pieniin telineisiin vitsin sisältäviä paperilappuja, joissa olevat jutut luettiin.  Porukasta löytyi hyviä kertojia, jotka lopuksi esittivät omia vitsejään ja saivat kuulijat pyrskähtämään tämän tästä nauruun. Tuhmat tytöt lauloivat pari  ei niin tuhmaa laulua. Hyvä tarjoilu, mukava pöytäseura ja ohjelma sai ihmiset lähtemään kotiin iloisella mielellä.

Terttu Peltonen

Julkaisupäivä 23.9.2013

Syödään yhdessä – jos uskalletaan!

Kampin palvelukeskukseen kokoontui tiistaina 3.9.2013 noin 150 senioria kuuntelemaansisätautien erikoislääkäri, professori Pertti Mustajokea, joka on painonhallinnan johtava asiantuntija Suomessa. Hänen viestinsä ikääntyville oli myönteinen. 1700-luvun puolivälistä suomalaisten elinikäodote on parantunut ja erityisesti 1900-luvun aikana ruokailutottumukset ovat muuttuneet terveellisemmiksi. Vaaroina ikääntyville ovat liiallinen laihduttaminen ja painonpudotus, alkoholi ja kovat rasvat. Mutta kaikkea saa ja voi syödä kohtuudella ja lautasmallin mielessä pitäen, muistutti Mustajoki ja tunnusti olevansa niin suuri suklaan ystävä, että ei voi ostaa tätä herkkua kotiin, koska koko levy menee hetkessä.

Tilaisuudessa kuultiin myös Marja Dahlströmiä Loppukiri-yhteisöstä. Marja on asunut Loppukirissä alusta alkaen, yli kuusi vuotta. Hän kertoi yhteisöllisyyden voimasta, kun tavoitellaan terveyttä ja vireää elämää pitkälle vanhuuteen. Arkiryhmien valmistama ruoka on monipuolista ja hyvää ja ruoan valmistus ja sen syöminen yhdessä pitää asukkaat vireinä. Asukkaat vastaavat myös tilojen siistimisestä, mikä ei ole pelkkää siivousta vaan samalla tilojen vaalimista ja asuinympäristön haltuun ottamista.

Loppukiri on Suomessa ainutlaatuinen pilottiesimerkki yhteisöllisyydestä ja ikääntyvien itsemääräämisoikeutta vaalivasta elämäntavasta. Mutta se ei jää ainoaksi. Kalasatamaan ryhdytään rakentamaan vuodenvaihteessa toista yhteisöllistä, yli 48-vuotiaille tarkoitettua Hitas-kerrostaloa. Sielläkin valmistetaan ateriat ja syödään arkena yhdessä sekä huolehditaan yhteistiloista. Iloa ja terveyttä edistävää tekemistä on tarjolla myös kulttuuri-, liikunta- ja kädentaitoharrastusten parissa. silti asukkaat omistavat omat asuntonsa, eikä ketään pakoteta yhteisiin harrastuksiin. Miniminä on se, mihin asukkaaksi tulevat ovat sitoutuneet: ruoanvalmistus ja siivoustoiminta.

Kotisatamassa on vielä muutamia asuntoja jäljellä. Niitä voi tiedustella: aktiivisetseniorit@arabianranta.com tai Terttu Fält 044 5477710 tai Britta Ljungdell 045 8577675.

Marjut Helminen

5.9.2012

Julkaisupäivä 5.9.2013

Hieno kesäretki avasi aktiivisille senioreille itäistä Uuttamaata

Bussilastillinen aktiivisia senioreita suuntasi 13. elokuuta yhdistyksen perienteiselle kesäretkelle. Tällä kertaa Ritva Reinboth oli rakentanut täyden päivän tutustumista itäisen Uudenmaan historiaan ja kumpuilevaan vauraaseen maalaismaisemaan. 1600-luvulla perustettu Strömforsin rautaruukki Kymijoen läntisen haaran varrella tutustutti joukkomme muun muassa rautarouva Virginia af Forsellesiin, joka johti ruukkia ja yhteisöä 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa.

Ruotsinpyhtään puukirkossa odotti harvinaislaatuinen yllätys, Helen Schjerfbeckin 1808 maalaama alttaritaulu, Ylösnousemus.

Loviisassa Ravintola Kappelinpuiston Helmi paljastui nimensä veroiseksi sekä maukkaan lounaan että taiten tehdyn entisöintinsä takia. Valtavalla terassilla mielikuvitus nosti eteemme hitaasti valkeissa kesäpuvuissa liikuskelevat kylpylävieraat sadan vuoden takaa. Vireässä kaupungissa ehdimme tehdä vain pienen kurkistuksen kulttuuriantiin professori, taiteilija Riitta Nelimarkan ateljeegalleriassa ja taiteilija Inge Löökin pikkuisessa työhuoneessa, missä hänen korttiensa railakkaat mummot saivat meidät entistä paremmalle tuulelle. Kuningatar Loviisan mukaan nimetty kaupunki on elävöitynyt viime vuosina. Vahoja puutaloja ja kesän kukkaloistossa keimailevia pihoja on entisöity hartaudella.

Kuljettaja näytti taitonsa, kun vei bussimme kapeasta takorautaportista Malmgårdin kartanoon. Kreivi Johan Creuz otti joukkomme vastaan ja punaista mattoa kuljimme tutustumaan arvokkaaseen kartanoon. Huolimatta rikkaasta historiasta kartanon mailla eletään tiiviisti nykyajassa. Tila on tuottanut luomuviljaa ja muita luomutuotteita kymmenisen vuotta. Uusimpana aluevaltauksena on omista aineksista valmistettu luomuolut, jonka maukkaudesta vakuutuimme entiseen navettaan rakennetussa pubissa ja panimossa.

Retken viimeinen kohde oli keskiajalla1400-luvulla rakennettu pyhälle Mikaelille ja pyhälle Eerikille nimitetty Pernajan vanha kirkko.  Kirkon hautausmaan vieressä suomen kirjakielen isän, Mikael Agricolan patsas sai miettimään, kuinka joku, ilmeisesti Pernajan seurakunnan kirkkoherra, kiinnitti huomiota lahjakkaaseen lapseen ja avasi köyhälle pojalle mahdollisuuden opintielle.

Kaikki ajoitukset olivat toimineet erinomaisesti koko päivän. Vasta matkalla kohti Arabianrantaa päivän aikana taivaalle kohonneet pilvimuodostelmat näyttivät voimansa ja voimakas sade otti meidät vastaan Helsingissä.

Marjut Helminen

15.8. 2013

Kuvat Nina Mulari

Julkaisupäivä 15.8.2013

SIRITTÄJIÄ  JA  RÄKÄTTIRASTAITA

Aktiiviset Seniorit ry:n luontoretki Lammassaareen tehtiin 11.6.  oppaana lintuasiantuntija Seppo Vuolanto. Loppukiriläisiä, kotisatamalaisia ja muita yhdistyksen jäseniä osallistui yhteensä 14.

Monta päivää oli peloteltu sateilla ja ukkosilla, mutta sää oli mitä parhain! Valoisassa kesäillassa, laskevan auringon lämmössä, pysähtelimme kuuntelemaan monenlaisia lintuja. Välillä kyllä räkättirastaan poikaset pitivät niin kovaa meteliä, että tuskin saatoimme erottaa peipon ja sirittäjän ääntä. Mustarastaan ja satakielen kuulimme kuitenkin selvästi.

Peräkanaa marssimme pitkospuita pitkin kohti Lammassaarta ja onnistuimme kuulemaan pajusirkkua ja jopa näkemään punavarpusen. Luhtakerttusen kuuli vain jonon alkupää, sitten lintu jo lennähti pois.

Lammassaaressa pidimme taukoa ja söimme eväitämme. Juttelimme oppaamme kanssa mm. muuttolinnuista, kuten punavarpusesta, joka talvehtii Intiassa asti. Se ei viime vuosina enää ole ollut Suomessa niin yleinen kuin ennen. Yhtäkkiä kuulimme pajulinnun laulavan. Vaikka se vielä on Suomen yleisin lintu, on sekin vähentynyt, samoin pajusirkku. Seppo arveli, että ehkä niitten talvehtimispaikoissa tai muuttomatkalla on tapahtunut jotain.

Asetuimme yhteisvalokuvaan Lammassaaren venelaiturille, ja sitten saimmekin yllättäen vierailla Loppukirin Ellin mökillä, jonka hän on vastikään ostanut täältä. Ellin avaralta terassilta katselimme suoraan Kalasatamaan Kotisataman tontille! Saimme myös nauttia emännän tarjoamia virvokkeita ennen kuin lähdimme kotimatkalle patikoimaan tiheän kaislikon läpi pitkospuita myöten.

13.6.2013

kaarina.rantavaara@gmail.com

Aktiiviset Seniorit ry:n vuosikokous kiitti yhdistyksen jäseniä ahkerasta toiminnasta

- Leena Vahtera toiselle kaudelle puheenjohtajaksi

Yhdistyksen vuosikokouksessa luotiin katsaus menneen vuoden toimintaan, missä eniten voimia on vaatinut toisen yhteisöllisen senioritalon, Kotisataman rakennushanke. Vuoden aikana työryhmät ovat ahkeroineet talon asukasyhteisön tulevan arjen suunnittelussa, talon noin 500 nelimetrin suuruisten yhteistilojen kalustuksen määrittelemiseksi ja uuden tekniikan rakentamiseksi osaksi talon arkea.

Pieneksi yhdistykseksi Aktiiviset Seniorit ry on järjestänyt jäsenistölle monenlaista toimintaa kuukausittain järjestettävien jäseniltojen monenlaisista asiantuntija-alustuksista tutustumiskäynteihin, retkiin harrastuspiireihin ja teatteri-iltoihin.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin toiselle kaudelle Leena Vahtera ja uusiksi jäseniksi hallitukseen valittiin seuraavaksi kaksivuotiaskaudeksi Anders Nordlund, Mikko Korkea-aho ja Maija Valtonen. Varajäseniksi valittiin Kaarina Rantavaara ja Tuula Hotanen yhdeksi vuodeksi.

19.3. 2014

Julkaisupäivä 22.3.2014

Aktiiviset Seniorit ry:n vuosikokous sujui leppoisasti

Aktiivisten Senioreiden vuosikokoukseen 24. maaliskuuta 2015 Loppukiri-talossa Helsingissä osallistui 40 yhdistyksen jäsentä. Pienen yhdistyksen jäsenet iloitsivat suuresta aikaansaannoksestaan, jo toisen oman yhdistyksemme konseptin mukaisen yhteisöllisen kerrostalon valmistumisesta tulevana kesänä.

Ensimmäinen yhteisöllinen kerrostalo, Loppukiri valmistui Helsingin Arabianrantaan vuoden 2006 huhtikuussa ja asukkaat muuttavat toiseen yhteisölliseen taloon tämän vuoden heinäkuussa.

Yhdistyksen jäsenet ovat osallistuneet monipuolisesti uuden talohankkeen yhteisön rakentamiseen ja talon sekä sen 500 neliön laajuisten yhteistilojen sisutuksen suunnitteluun.

Yhdistys uskoo, että Helsingin Kotisatama ei jää viimeiseksi yhdistyksen aloitteesta rakennetuksi yhteisölliseksi kerrostaloksi, vaan että uusia kiinnostuneita ilmaantuu ja seuraava joukko saadaan kokoon tarttumaan soihtuun.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen yksimielisesti Leena Vahtera.

Hallitukseen valittiin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi varsinaisiksi jäseniksi Liisa Kyyrä, Britta Ljungdell ja Heli Stenvall ja varajäseneksi Kirsimarja Wäänänen.  

Hallituksessa jatkavat Mikko Korkea-aho, Anders Nylund ja Maija Valtonen sekä varajäsen  Kaarina Rantavaara.

Helsinki 27.3. 2015

Marjut Helminen

Julkaisupäivä 28-3-2015