Vaikuttaminen
Yhdistys on luonut kontakteja monitahoisesti alusta saakka. Nämä ovat olleet tarpeellisia, kun haparoimme kohti uutta elämänmuotoamme. Helsingin kaupungin virkamiehet ja –naiset, ennen muita Mirja Höysniemi, Mikael Sundman ja Tuomas Kivelä auttoivat alkuun tonttihakemuksemme. Toinen tärkeä tukija oli Tukholman kolletiv hus Färdknäppenin väki, joka avasi ovensa meille ja esitteli elämänmuotoaan, joka toimi Loppukiritalon elämänmuodon mallina. Erityisen kiitoksen ansaitsee Maj Wetterstrand, joka väsymättä jaksoi ottaa vastaan uusia ja uusia Loppukiri-hankkeen ryhmiä. Meitä kannustaneiden ja auttaneiden henkilöiden lista on pitkä ja vaikuttava.
Siksi me puolestamme haluamme jakaa tietoa yhteisöllisestä elämisen mallistamme ja näyttää Loppukiritaloa, joka on suomalainen seniorien yhteisöasumisen pilotti. Miellä, kuten Färdknäppenissäkään kyse ei ole pelkästään asumisesta, vaan koko ikäihmisten elämänsisällön mielekkyydestä ja arvokkuudesta.
Yhdistys järjesti ensimmäisen tiedotustilaisuutensa tammikuussa 2001 saatuaan tiedon sille luovutetusta tontista. Tilaisuus poiki runsaasti lehtikirjoituksia sekä radio- ja tv-ohjelmia. Ne puolestaan johtivat yleisön taholta tulleeseen valtaisaan kiinnostukseen. Sen seurauksena yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi ja Loppukiritalon asunnoista kiinnostuneiden määrä lisääntyi. Media seurasi projektia kiinnostuneena koko talon rakentamisen ajan ja senkin jälkeen. Myöhemmin kiinnostuksen kohteena ovat olleet mm. yhteisöasumisen kokemukset.
Yhdistyksen jäseniä on pyydetty jatkuvasti luennoimaan ja esitelmöimään erilaisiin tilaisuuksiin ja seminaareihin. Monet ovat olleet kiinnostuneita yhteisöllisen senioritalon rakentamisen kokemuksista, siitä ”kuinka te teitte sen”, mutta pyyntöjä on kohdistunut myös muihin aihepiirin teemoihin ja näkökulmiin.
Pieni yhdistys ei pysty masinoimaan isoja tiedotuskampanjoita. Yksi tapamme vaikuttaa vanhusten asumista koskevaan keskusteluun, on Loppukirin ja sen elämänmuodon esittely. Loppukiritalossa onkin käynyt runsaasti vieraita. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana heitä kävi noin 1000 henkilöä vuodessa, sen jälkeen jonkin verran vähemmän. Huomattava osa vieraista on ollut ulkomaalaisia. Heitä on tullut useista Euroopan maista ja kaukaisimmat Kaukoidästä, Japanista, Kiinasta, Taiwanista ja Koreasta. Vieraat ovat edustaneet monenlaista asiantuntijuutta, kuten sosiaalialan, rakentamisen ja ikäihmisten kysymysten parissa työskenteleviä. Heissä on ollut poliitikkoja, kuntien edustajia ja virkamiehiä, mutta myös erilaisia ryhmiä, joita talo ja sen ratkaisut ovat sinänsä kiinnostaneet. Erilaisissa yhteisöissä asuvia tai sellaista suunnittelevia tahoja on tavattu useampaankin otteeseen.
Loppukiritaru on levinnyt jo varsin laajalle. Yksi esimerkki siitä oli, kun Helsingin design-pääkaupunkihakemuksen esittelyvideolle kuvattiin pieni otos talosta. Kaupunki arvioi talon yhdeksi kohteeksi, jolla oli painoarvoa hakemuksessa. EU suunnitteli teemavuodeksi 2009 sivustoja teemalla
Alkuvuodesta 2009 ilmestyi yhdistyksen aktiivien Marja Dahlströmin ja Sirkka Minkkisen kirjoittama kirja ”Loppukiri. Vaihtoehtoista asumista seniori-iässä.” Siihen on taltioitu Loppukiritalon syntyhistoria ja yhdistyksen rooli siinä sekä parin ensimmäisen vuoden asumiskokemuksia ja asukkaiden sekä jäsenten muita kommentteja asiasta. Kirjan on kustantanut WSOY. ISBN 978-951-0-34906-9.
