Lyödäänkö vetoa, miten pitkään elät?

Sirkka Minkkinen:

Vaalien alla taas kannetaan huolta vanhuksista – tai ainakin heidän rahoistaan. Finanssialan keskusliitto on laatinut mainion suunnitelman: kaksion hinnalla vanhenevat ihmiset voivat ostaa lisäeläkkeen, jolla voi maksaa palvelutalo-vuokran, ellei pyri kovin väljiin ja mukaviin tiloihin. Eläkevakuutus ostetaan kerralla, ennen 65 vuoden ikää, miehet 145 000€ ja naiset, koska peijakkaat elävät pidempään, 174 000€. 65 vuotta täytettyään vakuutuksen ottajat saavat sitten noin 800 euron kuukausittaisen lisäeläkkeen loppuiäkseen.

Valtiovarainministeriö on vaatimattomampi. Tammikuussa 2011 julkaistussa Hyvinvointia kestävästi- lehdykässä tarjotaan ikäihmisille ostettavaksi pitkäikäisyysvakuutusta, jota alettaisiin maksaa 80 vuoden iässä – jos vakuutuksenottaja vielä elää. Tämä maksaa ”vain” uuden auton verran, 40 000-60 000€. Miehet pääsevät taas halvemmalla. Vakuutus on ostettava ennen 65 vuoden ikää, jotta se ehtii kasvaa korkoa.  Eläkevakuutuksen takaisinmaksu alkaa 80 vuoden iässä ja jatkuu kuolemaan asti. Myös valtiovarainministeriön mallissa lisäeläkehyöty on 800€ kuukaudessa ja kainostelematta sen perusteluksi ehdotetaan mahdollisuutta ostaa palvelukotipaikka, kun alkaa olla huonossa kunnossa. Muistattehan, että suomalaisen miehen keskimääräinen elinikä on vajaat 74 vuotta, naisen reilut 81 vuotta!

Kummankin vakuutuksen ideana on, että vakuutusmaksua ei saa takaisin, jos vakuutuksenottaja kuolee joko ennen kuin vakuutus alkaa juosta tai sen kuluessa.  Valtiovarainministeriön ehdotuksen mukaan (kuolleilta) säästyvillä eläkkeillä kompensoidaan todella pitkäikäisten lisäeläkettä, johon näiden oma vakuutusmaksu ei ehkä korkoineenkaan riittäisi. Finanssialan mallissa varhaisen kuoleman johdosta säästyvästä summasta suuri osa menee henkivakuutusyhtiölle ja osa muille eläkkeensaajille.

Lisäeläkkeen tausta-ajatuksena on hoivakustannusten osittainen siirtäminen vanhuksille itselleen. Tämä saattaakin olla tarpeen, jos mm. eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisun pelot toteutuvat.[1]

”Millään julkisen vallan toimilla tuskin pystytään vastaamaan siihen hoitovajeeseen, joka jo nyt on käsillä ja joka tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa.”

Ja edelleen:

”Lähivuosien ratkaisuissa tulee puuttua – jos on poliittista tahtoa – voimakkaasti siihen, että väestömme on jakautumassa kolmen kerroksen väkeen: ensimmäisessä kerroksessa ovat ne, jotka ovat perusturvan varassa ja käytettävät kunnallisia peruspalveluja, toiseen kerrokseen sijoittuvat ansioturvaan oikeutetut työterveyshuollon ja muiden työnantajien osarahoittamien palvelujen käyttäjät, ja kolmannessa kerroksessa ovat yksityisten vakuutusten ja erilaisten työnantajien rahoittamien kohdennettujen järjestelmien piirissä olevat henkilöt.” 

Tässä itse asiassa jo ollaan, muutama kuukausi edellä lainatun raportin ilmestymisen jälkeen!

Kalliit hoivavakuutukset eivät koske köyhiä. Rikkaat eivät niitä tarvitse, koska he voivat järjestää hoitonsa muutenkin. Keskituloiset niihin ehkä yltäisivät, mutta kallis ja epävarma se on heillekin. Pienituloisista ei tässä yhteydessä kannata edes puhua.

”Pitkäikäisyyseläkkeet” ovatkin saaneet aikalailla tylyn vastaanoton nettikeskusteluissa ja monilta asiantuntijoilta. Mm. Erkki Tuomioja toteaa blogissaan:

”VM:n ehdotus kuitenkin tyssännee siihen, ettei se tarjouksena ei ole riittävän houkutteleva kenellekään eläketurvaansa suunnittelevalle laskutaitoiselle investoijalle – ellei kepiksi sitten rinnalle ole tarkoitus ottaa eläkeläisten verotuksen lisäkiristäminen samalla kun työssä käyvien veroja edelleen laskettaisiin. Silloin tarjouksen voi kiteyttää: eläkeläisten verotus ylös ja toimeentulon paikkaamiseksi kalliina könttäsummana maksettava ´pitäikäisyyseläke´ tilalle.”

Talouselämä-lehden ex-päätoimittaja Pekka Seppänen tokaisi kolumnissaan kolme vuotta sitten laittamattomasti: Vanheneminen on ajattelemattominta, mitä Suomessa voi tehdä. Olen täysin samaa mieltä.