Yhteisöllisyys

Loppukirin yhteisöllisyyteen kuuluu runsaasti käytännön yhteistyötä: ruuanlaittoa, yhteistilojen siistimistä, yhteisiä juhlia, harrastuksia, yhteistä päätöksentekoa ja naapuriapua. Mutta yhteisöllisyys edellyttää myös yhteistä arvoperustaa: toinen toisensa huomioon ottamista, kunnioittamista, luottamusta ja ystävällisiä ihmissuhteita. Sekä käytäntö että arvoperusta ovat molemmat välttämättömiä, ilman toista ei ole toista. Pelkkä velvollisuuksien täyttäminen ei tee kenestäkään yhteisöllistä, eikä hyvien arvojen kannattaminen kenestäkään hyvää yhteisön jäsentä. Loppukirin arvoperusta on määritetty Loppukirin huoneentaulussa , käytännön yhteistyö jokaisen asukkaan allekirjoittamassa osakassopimuksessa.

Huoneentaulun historia on pitkä. Sen juuret ovat tukholmalaisen kollektiivtalon, Färdknäppenin, kokemuksissa, Loppukirihankkeen käynnistäjien ensimmäistä tiedotustilaisuutta varten kirjaamassa muistiossa, jäsenten vuonna 2002 kuvaamissa toiveissa ja unelmissa sekä lukuisissa ryhmätöissä ja keskusteluissa. Jäsenten esittämien unelmien pohjalta koottiin yhteisöllisyyttä kuvaavia asioita oheiseen kuvioon. Vaikka tämä laadittiinkin jo vuonna 2002, on se edelleenkin aika pätevä yhteisöllisyyden määritys.

Yhdessä yrittäen tästäkin selvitään, vaikka kone vähän yskiikin.

Yhteisön etu ja yksilön etu nähdään helposti vastakkaisina. Elämä todistaa, että näin ei tarvitse olla. Yhteinen hyvä säteilee myös yksilöiden suuntaan. Kukaan ei voi olla yhteisössä vain hyötymässä. Itsekäs asenne karsii sosiaalisia suhteita ja muiden auliutta auttaa ja olla tekemisissä itsekkään ihmisen kanssa. Yhteisöllisyyteen kuuluu tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, mutta se ei tarkoita mittatikulla annostelemista. Yhteisössä jokainen osallistuu yhteisiin töihin kuntonsa ja voimiensa mukaan. Kaikilla meillä on huonoja päiviä, kaikki me vanhenemme ja voimamme ehtyvät.

Yhteisössäkin syntyy väistämässä konflikteja, niihin on vain löydettävä yhteisöllisiä ratkaisuja, jotka eivät alista joitakin yhteisön jäseniä marginaaliin.

Yhteisöllisyys ei myöskään merkitse eristäytymistä ulkomaailmasta. Yhteisöllinen ihminen tuntee solidaarisuutta myös yhteisön ulkopuolella eläviä kohtaan. Luottamus, lämpö, avoimuus ja empatia eivät voi aidossa yhteisössä rajoittua vain turvallisen Loppukirin seinien sisään.