Loppukirin asumisyhteisö

Viittä vaille valmis!

Yhteisöllinen senioritalo Loppukiri valmistui 2006. Helsingin Arabianrannassa sijaitseva rakennus on osin kuusi-, osin seitsenkerroksinen tiiliverhoiltu talo, jossa on 58 asuntoa sekä lähes 400 neliötä yhteistiloja. Asunnot ovat täysin varustettuja osakehuoneistoja kooltaan 36 neliöstä 80 neliöön. Jokaisessa asunnossa on parveke. Asukkaan yksilöllinen kädenjälki materiaaleissa ja huoneiden sijoittelussa näkyy niin, että talossa ei liene kahta täysin samanlaista huoneistoa.

Yhteisistä tiloista keskeisimpiä ovat keittiö ja ruokasali. Alakerrassa on lisäksi televisionurkkaus, kirjasto, toimisto, erittäin hyvin varustettu pesutupa sekä pyörä- ja muita varastoja. Kaksi saunaa, takkatupa, jumppatila ja vierashuone sijaitsevat seitsemännessä kerroksessa. Isoa saunaa käytetään kimppasaunana, pieni sauna on tilaussauna. Kaiken kruunaa tilava terassi, jolla voi saunan jälkeen vilvoitella ja tavata terassille istahtaneita naapureita.

Ruokasalin pöydät ovat tulleet. Välillä on kuitenkin huilattava.

Loppukirin yhteisöllinen elämä perustuu yhteistyöhön ja naapuruuteen. Talo ei ole palvelutalo, vaan itsepalvelutalo. Asukkaista muodostetut työryhmät valmistavat ja tarjoavat talon asukkaille päivällisen viitenä päivänä viikossa ja pitävät yhteiset tilat siisteinä. Yhteinen, oikea työ yhteisön hyväksi luo tekijöilleen tarpeellisuuden tunnetta ja antaa elämälle merkitystä. Yhteistyö sitoo asukkaita yhteen ja vahvistaa ihmissuhteita, jolle Loppukirissä annettava naapuriapu perustuu. Työvuoro kiertää kuuden viikon välein, joten se ei rasita vanhenevaa ihmisiä liikaa, vaan ryydittää mukavasti elämää.

Yhteisöllisyys kiteytyy yhdessä nautittuun päivälliseen, joka kokoaa talon asukkaat yhteen päivittäin. Ruuan äärellä rupatellaan naapurien kanssa, kuullaan heidän huoliaan ja ilojaan sekä ”pannaan maailman asiat paikalleen”. Välistä järjestetään juhlia, välistä improvisoituja nyyttikestejä, tanssitaan, lauletaan ja hullutellaan.

Yhteisöllisyys toteutuu myös yhteisessä päätöksenteossa. Asukasyhteisö kokoontuu kerran kuukaudessa, keskustelee ja päättää talon yhteiselämästä. Asunto-osakeyhtiöllä on toki toimiva hallituskin, mutta se toimii hyvässä yhteistyössä asukasyhteisön kanssa – ovathan talon asukkaat myös talon osakkaita.

Loppukirin yhteiselämää linjattiin muutaman asiakirjan avulla jo ennen kuin taloa ryhdyttiin suunnittelemaan ja rakentamaan. Linjausten pohjana oli lehdistötiedote, joka silloinen hallitus oli tehnyt yhdistyksen ensimmäiseen tiedotustilaisuuteen (21.1.2001), kun yhdistys sai Helsingin kaupungilta lupauksen hitas-tontista. Keskustelua jatkettiin jäsenten kirjoitelmien pohjalta ja lukuisissa jäsenilloissa ja varta vasten järjestetyissä keskustelutilaisuuksissa. Loppukirin henki kirjattiin loppuvuodesta 2002 huoneentauluksi(linkki) , joka hyväksyttiin yhdessä ennen kuin asuntoja alettiin varata. Haluttiin olla varmoja, että kaikki talosta asuntoa haluavat tuntisivat ja hyväksyisivät talon toimintaperiaatteet.

Kaikki Loppukiristä ja siellä asumisesta kiinnostuneet saivat ensimmäisen yhteydenoton jälkeen tietopaketin: Loppukirin huoneentaulun, toiminta-ajatuksen ja hahmotelman niistä työtehtävistä ja velvollisuuksista, joihin asukkaiden edellytettiin sitoutuvan. Vasta tämän jälkeen oli mahdollista varata asunto. Loppukirin myyntiasiakirjoihin liitettiin osakassopimus, jossa tuleva asukas allekirjoituksellaan sitoutui hyväksymään Loppukirin työt ja ehdot sekä pitämään huoneiston myös mahdollisessa omistuksen siirrossa osakassopimuksen mukaisten henkilöiden asuinkäytössä.

Tyytyväisiä ilmeitä yhteisen nyyttäriperiaatteella toteutetun sunnuntaibrunssin äärellä.

Loppukiri on seniori-ikäisten yhteisöasumisen pilotti. Se kiinnostaa monenlaisia ihmisiä, sekä vanhustenhoidon asiantuntijoita että senioreita itseään, jotka ovat käyneet runsain joukoin tutustumassa Loppukirin toimintamalliin ja tilaratkaisuihin. Loppukiri ja sen aktiivinen elämäntapa houkuttelee myös taiteilijoita ja tutkijoita, joiden kanssa meillä oli kiinteää yhteistyötä jo Loppukirin suunnitteluvaiheessa ja varsinkin talon valmistumisen jälkeen.

Olemme tehneet tutkimusyhteistyötä Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorion, Helsingin yliopiston ja Ikäinstituutin, ammattikorkeakoulu Stadian (nykyisen Metropolian) sekä Teknillisen korkeakoulun kanssa. Medialaboratorion kanssa yhteistyö käynnistyi jo vuonna 2001 ja jatkunut näihin päiviin. Yhteisenä kiinnostuksen kohteena on ollut digitaalinen arki, mutta paljon on pohdittu yhdessä myös asiasisältöjä, mm. tiedonkulkua, turvallisuutta, muistia helpottavia apukeinoja, ruokataloutta ja monia muita arjen asioita.

Ensimmäiset kontaktit Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitokseen solmittiin jo syksyllä 2002, kun professori Antti Karisto ja lehtori Anni Vilkko vierailivat luonamme. Vuoden 2003 syksyllä mukaan tuli myös ammattikorkeakoulu Stadia, jonka opiskelijat tekivät muutaman oppilastyön Loppukirihankkeesta. Yhteistyö tiivistyi vuoden 2007 keväällä, kun professori Antti Karisto, Ikäinstituutin toimialapäällikkö Arto Tiihonen ja Helsingin yliopiston Palmenian kehittämispäällikkö Anja Kuhalampi ryhtyivät ohjaamaan Loppukirin kirjoittajapiiriä ja samalla kokoamaan Loppukiriä koskevaa tutkimustietoa. Parin vuoden työskentelyn tuloksena on valmistumassa kirjoittajapiirin elämäkertojen antologia, johon myös tutkijat kirjoittavat epilogin.

Talossa asuessamme olemme saaneet yhteydenottoja monilta taitelijoilta ja taideopiskelijoilta. Mm. tanssitaiteilija Eeva Muilu pyysi myös loppukiriläisiä vanhusproduktioonsa ja muutama talon asukas oli mukana vuoden 2009 Helsingin juhlaviikkojen kahdessa esityksessä. Metropolin teatteriohjaajaopiskelijat ja -opettajat ovat tehneet yhteistyötä näyttelemisestä kiinnostuneiden loppukiriläisten kanssa. Sen tuloksena syntyi mm. Kolme sisarta Vanhan kaupungin kesäteatteriin ja Niskavuoren nuori emäntä Loppukiriin. Improvisointiharjoitukseen saimme osallistua isommallakin joukolla. Laulukuorotoiminta on viriämässä, samoin kuvataideharjoitukset.

Iittalan taiteilija Pekka Paikkari on tehnyt Loppukirin julkisivun taideteoksen, Cataractan, jonka materiaalina on keraamisia sauvoja. Taitelija Paikkari pyysi tulevia asukkaita kirjoittamaan

”aforismeja”, jotka sitten hiekkapuhallettiin keramiikkasauvoihin. Vuonna 2008 hankimme häneltä lisäksi keramiikkaveistoksen Loppukirin ruokasaliin. Pekka Paikkari pyysi kirjoittajapiiriämme tekemään

aforismeja myös hänen Lahden Vesijärvelle tekemäänsä teokseen.

Ilman näiden kontaktien mukanaan tuomaa ideoiden vaihtoa, älyllistä pohdintaa ja yhteistyötä elämä Loppukirissä olisi paljon tylsempää!

Päivitetty maanantai, 1.11.2010, 0:16 | Julkaistu tiistai, 18.5.2010, 9:58