Loppukiri

Paljon tarvittiin "tätienergiaa" ennen kuin Loppukiri oli pystyssä.

Oma verkkosivusto www.loppukiri.fi

Yhdistyksen ensimmäisenä päätavoitteena oli rakentaa yhteisöllinen senioritalo, Loppukiri. Yhdistys teki kovasti työtä: se piti yhdistyksen jäsenet – ja myöhemmin tulevat asukkaat – tiukasti ajan tasalla hankkeen etenemisestä, osallistui ja organisoi jäsenkunnan osallistumisen Loppukiritalon suunnitteluun, avusti arkkitehteja myötäsuunnittelussa, hankki taloon asukkaat ja kokosi heidät suunnittelemaan talon elämää, hankki yhteistilojen irtaimiston sekä organisoi muutot.

Loppukiri In English (link)

Lupaus tontista varmisti yhdistyksen pääsyn alusta asti mukaan Loppukirin rakennussuunnitteluun. Yhdistyksen nimissä ollut tontti kantoi myös hankalissa neuvotteluvaiheissa ja rohkaisi jatkamaan hanketta silloinkin, kun seinä tuntui nousevan eteen. Se teki Loppukiristä konkreettisen ja uskottavan jo ennen ensimmäistäkään viivanvetoa paperilla. Tontti Arabianrannassa oli myös tae siitä, että rakennuttajayhtiöt kiinnostuivat ”tätien” hankkeesta. Mediakin kiinnostui hankkeesta, joten tieto siitä levisi nopeasti ja sytytti valtaisan innostuksen.

Loppukiriyhteisön ja kerrostalon rakentaminen olivat silti kovia haasteita pienelle, varattomalle yhdistykselle. Saimme runsaasti kannustusta ja neuvoja, mutta yhteiskunnan rahaa emme hankkeelle saaneet. Raha-automaattiyhdistyksen kieltävä päätös investointiavustuksesta kaatoi kylmää vettä niskaan. Joululoman ajan mietittiin, uskalletaanko lähteä omin voimin eteenpäin. Sisu voitti: sovittiin, että rakennetaan vähän pienempiä asuntoja, jotta raha riittää myös yhteistiloihin.

Helsingin kaupungin rahapula siirsi syksyllä 2003 Arabianrannan perusrakentamisen aikataulua, ja tietenkin myös meidän suunnitelmiamme kohtalokkaalla puolella vuodella. Asuntorakentamisen hinnat uhkasivat karata käsistä, osalta meistä karkasivatkin. Urakkahinnat ja asuntojen hinnat kohosivat tänä aikana huimat 17 prosenttia.

Joku vieraamme kysyi, kuinka yhdistys pystyy toimimaan rakennuksen tilaajana, kun aina on kuitenkin monta mielipidettä. Ihan helppoa se ei ollutkaan. Hankkeen koossa pitäminen vaati aikamoista diplomatiaa ja sinnikkyyttä. Jäsenkunta, kun se koostui seniori-ikäisistä, vaihtui melkoisella vauhdilla. Samalla oli vaara, että suunnitelmatkin muuttuisivat alinomaa. Yhdistyksessä oli vuosina 2001-2006 yhteensä noin 300 jäsentä, vain 70 heistä muutti Loppukiriin. Muutama sairastui, muutama muutti ulkomaille, muutamat maalle, joiltakin loppuivat rahat, joku totesi, ettei vielä halua ”vanhainkotiin”, ja osa päätti, ettei yhteisöllinen talo ole heitä varten. Pääsimme silti hämmästyttävän vähällä uudelleen suunnittelulla!

Asukkaiden vaihtuminen kesken hankkeen aiheutti kuitenkin yhdistykselle runsaasti työtä. Yhdistys oli lupautunut hankkimaan taloon asukkaat, ja moniin huoneistoihin jouduttiin heitä etsimään useampaankin kertaan.

Hauska, mutta aika työläs prosessi yhdistyksen näkökulmasta oli asuntojen ja yhteistilojen myötäsuunnittelu. Yhdistys järjesti näyttelyt asuntojen pohjapiirroksista, joista tulevat asukkaat valikoivat mieleisiään ennen varausten jättämistä ja palaveria arkkitehdin kanssa. Arkkitehdit kokosivat näyttelypaneelit sisustusmateriaaleista: parketeista, keittiökaapeista, kaakeleista, työpöytämateriaaleista ja laitteista. Valittavina oli useita perushintaisia ja sen ohella lisämaksusta kalliimpia vaihtoehtoja. Osa tulevista asukkaista löysi mieluisat materiaalit melkein välittömästi, osa tutki näyttelypaneeleita hartaasti, kävi liikkeissä tarkistamassa valintojaan ennen kuin meni arkkitehdin kanssa neuvottelemaan.