Blogi

Työharjoittelu Loppukirissä

Loppukirin arkiryhmät huolehtivat päivällisen valmistuksesta viitenä päivänä viikossa, yhteisten tilojen siivouksesta ja yleisilmeestä. Työvuoro tulee kuuden viikon välein. Työt tehdään ryhmittäin  toiset keittävät tai toiset siivoavat  käytävät ja yhteiset tilat. Illalla yhden huolena on kulkea katsomassa, että  kaikki ovet ovat  suljettu  ja talossa kaikki hyvin.

Siivoaminen on tärkeää. Puhtaat yhteiset tilat  ovat kaikkien ilo.

Keittiövuorot alkavat yhteisellä tuumaustauolla. Maanantaina on enemmän miettimistä, kun ajatukset ovat koko tulevassa viikkossa. Suunnitellaan tukussa käynnit ja miehitykset. Monet ryhmät ovat jo toimineet talon alkuajoistalähtien yhdessä ja  rutiinia on jo moniin asioihin. Yhteishenki on hyvä ja sillä on suuri merkitys viikon töiden onnistumisiin.

Ruokavastaavilla on keittiössä tärkeä rooli.  Heidän yhteinen hyvä henkilökemia on asioiden onnistumisen a ja o. Ruokavastaavat kirjoittavat tukusta tarvittavaa ruoka- ja tarvikelistaa. Apuna on suurkeittiön keittokirja.

Tukussa käynti sujuu hyvällä yhteistyöllä.

Maria perehdytti  perusteellisesti. Hän pyysi minua maanantaina tulemaan aikaisemmin, että ennätämme käymään asioita läpi. Hän kertoi, miten he suunnittelevat viikon ruuat ja miten tavaroiden osto tukusta sujuu.  Hän oli jo sunnuntaina valmistellut viikon töitä.

Olinhan minä ennenkin ruokaa laittanut, mutta laitoskeittiö on aivan eri asia. Siellä löytyy monia laitteita. joita tavallisessa keittiössä ei ole. Ruuan määrä on aivan toinen, ja ruuan laatu, esille laitto ja ajoitus on tärkeää, koska sen täytyy täyttää  niin monen ihmisen mieltymykset ja toiveet.

Nyt on juhlahetki, klo 17 päivällinen on valmis. Mahtavaa oli saada tehdä tämä: kantaa herkkuja pöytään. Olkaa hyvä!

Mielestäni tämä on paras mahdollinen tapa oppia yhteisöllisyyttä! Loppukirin arkiryhmät ottavat mielellään työharjoittelijoita. Minä olin keittiössä, seuraavan kerran haluan osallistua siivousryhmään.

Työharjoitteluun voi ilmoittautua mieluimmin toimiston sähköpostilla aktiiviset.seniorit(at)arabianranta.com

Kirjoitti Saara Nurmi

Kuvat Eila Puotila

Kommentit poissa käytöstä

Tutustuminen Tukholman yhteisötaloihin

Kiitokset onnistuneesta matkasta kuuluvat matkanjärjestäjälle Pirkolle ja aktiivisille osanottajille!

FÄRDKNÄPPEN

Talo on ollut toiminnassa 18 vuotta. Juhlat olivat olleet kesän alussa. Meidän opas Maj oli ollut alusta lähtien. Hän on suomalainen arkkitehti  ja puhuu suomea.

Talo on vuokratalo. Sen omistaa Familjebostäder. Talo on rakennettu yhteisötaloksi ja he saivat suunnitella sitä itse. Familjebostäder on puolikunnallinen yhtiö. Talossa on yksiöitä, kaksioita ja kolmioita. Asukkaat omistavat yhteistilojen irtaimiston. Talo sijaitsee melko keskustassa, yksi  metroaseman väli Slussenista Mariatorget-metroasemalle.

Huoneistoja on 43 ja asukkaita 50. Ikärakenne on 54 – 92 vuotta. Pyrkivät nuorentamaan ikärakennetta ja saamaan nuorempia asukkaita. Parhaillaan yksi asukas on vuodepotilaana ja kotipalvelu hoitaa häntä, hänelle viedään ruoka sänkyyn. Heillä kaksi entistä asukasta ovat saaneet kuolla kotonaan Färdknäppenissä.

Tällä hetkellä heillä on 100 ihmistä jonossa. Jos huoneisto vapautuu he haastattelevat jonossa olevia  ja yrittävät löytää heille sopivan vuokralaisen. He haluavat tällä hetkellä nuorentaa ja enemmän miesasukkaita. Jonoon pääsee maksamalla 500 kr. maksun ja tekemällä itsestään myyntikirjeen. Rahan saa takaisin, jos muuttaa mielensä. Alkujaan asukkaat olivat mielipiteiltään vihreitä ja vasemmistolaisia.

Yhteisiä tiloja on n. 350 neliötä. Yhteisistä tiloista jokainen maksaa seitsemästä neliöstä vuokraa muun vuokran yhteydessä. Yhteiset tilat ovat ensimmäisessä, pohjakerroksessa ja katolla. Katolla on aivan mahtava näkymä neljään suuntaan. Ihania kattoprofiileja ja torneja! Yhteistilat ovat normaalia huonekorkeutta. Ne ovat kalustettu viihtyisästi ja Maj:n sanoja käyttääkseni on käytetty ”nimetöntä designia”. Seinillä on tauluja ja tekstiilejä. Pohjakerroksessa on kuntosali. Se oli mielestäni kolkkopaikka, mutta se on tekstiileillä ehostettu mm. loistevalojen päälle on laitettu kangas suodattamaan lämpöistä valoa. Suomalaisen silmään pistivät kapeat käytävät ja kerrosportaat ja käytävien seinillä taulut ja tekstiilit. Talossa oli kaksi hissiä, jotka näyttivät uudemmilta kuin itse talo.

Vuokra  on ”hieman kallis”, sanoi Maj 6500 – 9500 kr./kk. Meidän mielestä halpa.

Työryhmiä on ruokaryhmän lisäksi mm. talous-, siivous-, piha-, taide-, ohjelma- , sisustus- ja tekstiiliryhmä. Oli varmaan muitakin. Juridisia organisaatioita on ekonominen yhdistys ja organisaatio numero.

Ruoka maksaa 24 kr/pv arkisin ja viikonloppuruoka 40 kr/pv. Ruoka maksetaan kupongeilla.  Voi ostaa esim. 400 kr kupongin ja siitä ruksataan päivittäin maksu.

Ruokaryhmä kiertää ja oma vuoro on joka kuudes viikko. Kesällä on kahdeksan viikon paussi yhteisruuan teossa, paussi alkaa juhannuksena. Keittiössä yleensä on 3 henkilöä toiset keittää ja toiset menee ruokailun jälkeen tiskaamaan ja siivoamaan keittiön. Päivällinen on 17.30 -19.00. Keittiöön suunnitellaan remonttia. Se onkin vanhanaikainen esim. astianpesukoneet ovat tavallisia kotikoneita ja jääkaapit. Kaikilla on työvuoro, mutta jollei jaksa vapautetaan velvollisuudesta. Heillä ei ole ollut koskaan mitään ongelmia: ruokamyrkytyksiä tai ripuleita. Heillä ei ole hygieniapasseja.

Yhteiset tilat siivotaan kerran viikossa ja siivoukseen osallistuu kaikki.

Talon organisointi: talokokouksia pidetään  kolme kertaa keväällä ja neljä kertaa syksyllä. Vuosikokous on kerran vuodessa ja siellä valitaan hallitukseen kuusi henkilöä. Henkilöitä vaihdetaan ja pyritään, että on monenmielisiä ja että kaikki olisivat joskus hallituksessa. Talon kiinteistöä hoitaa vuokraisäntä ja hoitokuntatoimisto.

Kun he aloittivat saivat Familjebostäderiltä lähtörahaa  ¼ milj. kr..

Vuosittain saavat 80 000 kr. em. taholta, koska hoitavat itse siivoukset, pihan ja pikkukorjaukset.

Vuosibudjetti heillä on 120 000 kr. Sillä maksetaan TV-lupa, 2 sanomalehteä ja  yhteisten tilojen sähkö. Ruuasta perittävällä maksulla kustannetaan ruoka ja se on riittävä.

Maj sanoi, että työryhmät toimivat hyvin. He ovat toimineet jo kauan. He eivät riitele. Ihmiset tuntevat toisensa omituisuudet ja ne hyväksytään ja yritetään välttää konflikteja.

Roskan imuputkesta en saanut selkoa! Siellä oli luukku, en tiedä oliko käytössä. Roskat ja kierrätys oli kuitenkin omissa sisätiloissa ja lajittelivat käsin enemmän kuin neljään.

Kuvia (linkki)

DUNDERBACKEN

Dunderbacken on Axelsbergissä, joka sijaitsee vähän kauempana Tukholman keskustasta. Se on  Slussenista  seitsemäs metroasema. Talo oli lähellä asemaa vain parin sadan metrin päässä. Se on valmistunut syksyllä 2010. Kaikessa näki vielä uutuuden ja kaikki irtaimistokaan ei ollut löytänyt omaa paikkaansa.

Mahtava keittiö

Talon omistaa samoin kuin Färdknäppenin  Familjebostäder ja se on vuokratalo. Asukkaat ovat maksaneet  1000 kr. yhteisömaksua ja 7500 kr. kynnysrahaa, ne saa pois muuttaessa talosta. Asuntoja on 62. Ne ovat yksiöitä, kaksioita ja kolmioita: 35, 50 tai 70 neliön suuruisia. Kaikki asunnot ovat tällä hetkellä vuokrattu. Yhteisiä tiloja on 400 neliötä ja ne ovat jyvitetty vuokraan siten, että suuret asunnot maksavat enemmän kuin pienet.

Asukkaat ovat yli 40 vuotiaita ja on jopa yksi lapsiperhekin asumassa.

Erilaisa ryhmiä on: talous-, puutarha-, tekstiili-, nikkariverstas-, talokokous-, ruokaraati-, siivous- ja taidenäyttelyryhmä. Voi olla muitakin.

Puutarha kiehtoi mukana ollutta Elliä. Puutarhan takana oli kallio ja puutarhaan oli tehty perustyöt, että voi hieman kuvitella, mikä siitä on tulossa.

Paikka oli lähellä Mälaren järveä ja kehuivat, että heillä on hienot kuntoilupolut järven rannalla. Järveä ei näkynyt, se oli kerrostalojen takana.

Dunderbackenissa oli hieno keittiö!

Heillä oli kolmen makuuhuoneen vierashuoneisto. Huoneiston olohuoneessa on kuntosalivälineet talonväelle.

Kuvia (linkki)

Saara Nurmi

Yhdistyksellä kävi mediavieraita

Yhdistyksellä oli ilo saada vieraakseen toukokuun puolivälissä joukko Naistoimittajat ry:n jäseniä. Naistoimittajat ovat muiden toimittajien tapaan seuranneet Loppukiri-projektia kuka pidemmän, kuka lyhyemmän ajan. Hanke sinänsä ja sen pääperiaatteet ovat heistä useimmille tuttuja.

Mutta mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun taloon asetuttiin asumaan viisi vuotta sitten? Eikö vasta siitä alkanut todellisen yhteisön rakentaminen? Tietenkin valmiuksia oli hankittu ja yhdessä opiskeltu jo pitkään ennen muuttoa, mutta vasta arkipäivä asettaa palaset kohdalleen. Muutaman iltapäivätunnin aikana yhdistyksen emännät kokivat antaa kuvaa siitä, miten me elämme taloamme, miten me elämme yhteisen yhteisön jäseninä, miten me rakennamme yhteisöämme, mihin velvollisuuksiin olemme sitoutuneet, miten sitoumukset ovat pitäneet, mitä kaikkea me harrastamme yhdessä ja miten iloittelemme , miten me pyrimme parantamaan asioita, jotka huolestuttavat eniten ikääntyviä ihmisiä eli lisäämään turvallisuutta ja välittämistä.

Kerroimme myös uudesta hankkeestamme, Kotisatamasta, joka olikin useille kuulujoista uutta asiaa. Kerroimme myös, mitä vaikeuksia hanke on kokenut sen johdosta, että rakennussektorilla on tapahtunut viime vuosina suuria periaatteellisia muutoksia.Keskustelu kävi vilkkaana. Vastaanottajat olivat selvästi kiinnostuneita kokemuksistamme ja tekemisistämme. Kun Loppukiriä suunniteltiin, yhteistyö median kanssa oli tärkeässä asemassa. Media välitti tietoa hankkeesta ja esitteli hankkeen ajatusmallia, sillä se tarjosi uutta näkökulmaa ja toimintatapaa. Runsaassa kymmenessä vuodessa on mediamaailmakin kokenut suuria muutoksia. Asiat, jotka silloin tuntuivat perehtymisen arvoisilta, saattavat nykyään hukkua asioiden tulvaan ja vallitsevien arvoasetelmien jalkoihin. Esimerkiksi ilmaisjakelulehtiin, Varttiin ja Metroon, tulee vuodessa 100 000 juttuvinkkiä.  Siitä voi laskea, kuinka monta niitä tulee päivää kohden. Vaatii työtä ja paneutumista, että pääsee ylittämään julkaisukynnyksen, vaikka asia tuntuisikin tärkeältä ja suurta joukkoa koskevalta.Yhdistyksen asettamat tavoitteet ja työ niiden toteutumiseksi tuntuvat edelleen olevan median silmissä kiinnostavia, sen saattoi vierailun aikana havaita.  Tunnelman perusteella voisin arvioida, että vieraat kokivat jonkinlaisia ahaa-elämyksiä siitä, mitä on saatu aikaan, millaisia innovaatioita on kehitetty ja miten työtä jatketaan edelleen.

Ritva Reinboth

Lasse Liemola lauloi Loppukirissä

Leben und leben lassen!

Anna pois jo viimeinkin …..

Nuoruutta 50 luvun stadissa; talvisin luistinratojen kiertelyä, kesäisin pienoisgolfradan äärellä notkumista sekä uimista uimastadikalla. Ja joka paikassa oli kuitenkin levysoitin, josta kuuli viimeisimmät hitit, mm. Paul Ankaa, Laila Kinnusta ja Lasse Liemolaa. On iki-ihana Diana, Lazzarella ja Lasse, jolla oli omia ja Paul Ankan suomennoksia. Mitäpä sitä paljon muuta tuolloin saattoi toivoakaan kun radiostakin tuli musiikkia vain perjantaisin 8 kärjessä, lauantaisin lauantain toivotut levyt ja sunnuntaisin lepopäivän ratoksi. Ja kaikista näistä plokattiin ne omat lempparit, joita jaksoi kuunnella aina uudestaan ja uudestaan.

Olimme oikeastaan ensimmäinen nuorisosukupolvi, aiemmin oli lapsista tullut aikuisia heti rippikoulun jälkeen, kaikkine velvoitteineen. Me aloimme kulkea farkuissa, joita ensin sai vain laivoista merimiesten kuljettamana. Olympiavuosi toi myös cocacolan. Monista asioista oli kuitenkin puutetta ja usein mentiin töihin jo n 15 vuotiaana.

Nyt me eilisen nuoret, aktiiviset seniorit, saimme kokea eräänlaisen deja vu -ilmiön. Nuoruudessa sukat pyörivät jaloissa, mutta nyt taisivat tukisukat kuitenkin pysyä tiukasti paikoillaan vaikka, olimmekin saaneet simajuhlaamme mieluisan vieraan, Lasse Liemolan, joka kaikkien muitten kiireittensä ohella vierailee erilaisissa tilaisuuksissa ja laitoksissakin ilahduttamassa entisiä ihailijoitaan. Tämä toiminta ei ole Lasselle taloudellisesti tärkeää, vaan hän tekee sitä suuresta sydämestään. Vastineena on pullo kreikkalaista punaviiniä ja lohivoileipä. Lasse oli tosi hyvässä kunnossa, hoikka ja nuorekas. Ehkä pitäisi kokeilla Lassen dieettiä, punaviiniä ja lohivoileipää. Lasse kertoi elämästään ja lapsuudestaan Annalan kartanon mailla ja Vanhankaupungin lahden rannoilla. Loppukirin talo sijaitsee aika lailla Lassen lapsuuden leikkipaikoilla. Lasse lauloi sydämiimme ja laulatti meitäkin vanhojen tuttujen laulujensa avulla. Tätä mukavaa yhdessäoloa kesti lähes kolme tuntia, mutta aika meni kuin siivillä kun siinä välissä vielä nautittiin iltapalaa ja ihania munkkeja. Kuluneella viikolla Lassella oli vastaavanalaisia vierailuja jopa kolme.

Itse jäin kaipaamaan iskelmää Anna pois! Mutta sain paljon muuta, nimmariakin mietin, mutta sen jäi sitten kuitenkin pyytämättä. Olisihan se ollut hienoa, jos käsivarressa olisi ollut Lassen nimi! No, ensi kerralla sen teen. Lasse nimittäin lupaili, että jos järjestämme kreikkalaisen illan salaatteineen niin hän tulee laulamaan kreikkalaisia lauluja. Ja tämä jos mikä sopinee meille hyvin. Siinä välissä voidaan kuunnella muistihäiriöjuttuja sekä valmistautumista vanhuuteen, mutta sitten taas irrotellaan Lassen avulla.  Tai ruvetaan kosiskelemaan muitakin nuoruutemme tähtiä iloksemme.

Leben und leben lassen ja senhän me osaamme.

Lassekin osaa elää! Eläköön Lasse!

Ulla Sääski

Lyödäänkö vetoa, miten pitkään elät?

Sirkka Minkkinen:

Vaalien alla taas kannetaan huolta vanhuksista – tai ainakin heidän rahoistaan. Finanssialan keskusliitto on laatinut mainion suunnitelman: kaksion hinnalla vanhenevat ihmiset voivat ostaa lisäeläkkeen, jolla voi maksaa palvelutalo-vuokran, ellei pyri kovin väljiin ja mukaviin tiloihin. Eläkevakuutus ostetaan kerralla, ennen 65 vuoden ikää, miehet 145 000€ ja naiset, koska peijakkaat elävät pidempään, 174 000€. 65 vuotta täytettyään vakuutuksen ottajat saavat sitten noin 800 euron kuukausittaisen lisäeläkkeen loppuiäkseen.

Valtiovarainministeriö on vaatimattomampi. Tammikuussa 2011 julkaistussa Hyvinvointia kestävästi- lehdykässä tarjotaan ikäihmisille ostettavaksi pitkäikäisyysvakuutusta, jota alettaisiin maksaa 80 vuoden iässä – jos vakuutuksenottaja vielä elää. Tämä maksaa ”vain” uuden auton verran, 40 000-60 000€. Miehet pääsevät taas halvemmalla. Vakuutus on ostettava ennen 65 vuoden ikää, jotta se ehtii kasvaa korkoa.  Eläkevakuutuksen takaisinmaksu alkaa 80 vuoden iässä ja jatkuu kuolemaan asti. Myös valtiovarainministeriön mallissa lisäeläkehyöty on 800€ kuukaudessa ja kainostelematta sen perusteluksi ehdotetaan mahdollisuutta ostaa palvelukotipaikka, kun alkaa olla huonossa kunnossa. Muistattehan, että suomalaisen miehen keskimääräinen elinikä on vajaat 74 vuotta, naisen reilut 81 vuotta!

Kummankin vakuutuksen ideana on, että vakuutusmaksua ei saa takaisin, jos vakuutuksenottaja kuolee joko ennen kuin vakuutus alkaa juosta tai sen kuluessa.  Valtiovarainministeriön ehdotuksen mukaan (kuolleilta) säästyvillä eläkkeillä kompensoidaan todella pitkäikäisten lisäeläkettä, johon näiden oma vakuutusmaksu ei ehkä korkoineenkaan riittäisi. Finanssialan mallissa varhaisen kuoleman johdosta säästyvästä summasta suuri osa menee henkivakuutusyhtiölle ja osa muille eläkkeensaajille.

Lisäeläkkeen tausta-ajatuksena on hoivakustannusten osittainen siirtäminen vanhuksille itselleen. Tämä saattaakin olla tarpeen, jos mm. eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisun pelot toteutuvat.[1]

”Millään julkisen vallan toimilla tuskin pystytään vastaamaan siihen hoitovajeeseen, joka jo nyt on käsillä ja joka tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa.”

Ja edelleen:

”Lähivuosien ratkaisuissa tulee puuttua – jos on poliittista tahtoa – voimakkaasti siihen, että väestömme on jakautumassa kolmen kerroksen väkeen: ensimmäisessä kerroksessa ovat ne, jotka ovat perusturvan varassa ja käytettävät kunnallisia peruspalveluja, toiseen kerrokseen sijoittuvat ansioturvaan oikeutetut työterveyshuollon ja muiden työnantajien osarahoittamien palvelujen käyttäjät, ja kolmannessa kerroksessa ovat yksityisten vakuutusten ja erilaisten työnantajien rahoittamien kohdennettujen järjestelmien piirissä olevat henkilöt.” 

Tässä itse asiassa jo ollaan, muutama kuukausi edellä lainatun raportin ilmestymisen jälkeen!

Kalliit hoivavakuutukset eivät koske köyhiä. Rikkaat eivät niitä tarvitse, koska he voivat järjestää hoitonsa muutenkin. Keskituloiset niihin ehkä yltäisivät, mutta kallis ja epävarma se on heillekin. Pienituloisista ei tässä yhteydessä kannata edes puhua.

”Pitkäikäisyyseläkkeet” ovatkin saaneet aikalailla tylyn vastaanoton nettikeskusteluissa ja monilta asiantuntijoilta. Mm. Erkki Tuomioja toteaa blogissaan:

”VM:n ehdotus kuitenkin tyssännee siihen, ettei se tarjouksena ei ole riittävän houkutteleva kenellekään eläketurvaansa suunnittelevalle laskutaitoiselle investoijalle – ellei kepiksi sitten rinnalle ole tarkoitus ottaa eläkeläisten verotuksen lisäkiristäminen samalla kun työssä käyvien veroja edelleen laskettaisiin. Silloin tarjouksen voi kiteyttää: eläkeläisten verotus ylös ja toimeentulon paikkaamiseksi kalliina könttäsummana maksettava ´pitäikäisyyseläke´ tilalle.”

Talouselämä-lehden ex-päätoimittaja Pekka Seppänen tokaisi kolumnissaan kolme vuotta sitten laittamattomasti: Vanheneminen on ajattelemattominta, mitä Suomessa voi tehdä. Olen täysin samaa mieltä.