Kalasatamassa viime vuonna

Ajatuksia Kalasatamassa Helsinki -päivänä 12.6. 2010

Aktiiviset Seniorit järjesti Helsinki-päivänä jäsenpiknikin Kalasatamaan, miltei tulevan talon tontille. Samalla esiteltiin yhteisötalohanketta Rantareitin avajaisyleisölle.   Mereltä puhaltaa myrsky. Hiekkaa ja vesipirskeitä sataa päin naamaa. Tässä säässä matka metrolta määränpäähän on pitkä. Kaupungin tarjoaman kontin suojassa pärjää kuitenkin mukavasti. Luonnon voimia uhmaten tarpoo paikalle reilut parikymmentä Aktiivia.

• Nosje tuli Pärnusta saakka. Hän halusi vielä ennen kesää tavata tulevia asuinkumppaneitaan ja nähdä Kalasataman. Hän ei ollut käynyt siellä vielä koskaan.
  – Olen kotoisin Hollannista. Asun Kruununhaassa ja pidän ympäristöstä kovasti. Tulee olemaan vaikeata muuttaa sieltä. Kesät vietän Virossa, talvet Suomessa. Minulla ei ole täällä sukua, mutta yhteisössä lähelläni olisi ystäviä ja tuttavia. Olisin osa ryhmää. Nosje arvostaa sitä, että Kalasatamasta pääsee helposti Korkeasaareen ja Mustikkamaan luontoon.
  – Myös Suvilahden kulttuurikeskittymä sekä Viro-keskuksen läheisyys ovat hyvä asia. Olen taidemaalari ja olen anonut työtilaa Suvilahdesta. Vanhenemisesta Nosje naurahtaa:
  - Jos dementoidun enkä enää osaa kuin äidinkieltäni hollantia, saatan palata sinne takaisin. Muuten pysyn Suomessa.
• Riitta ei ole alueella ensimmäistä kertaa. Sörnäinen ja Kalasatama ovat hänen lapsuudenmaisemaa, ja veri vetää takaisin juurille.
  – Näkymä niemen kärjestä kaupunkiin on upea, samoin Suvilahden vanhan voimalan piiput. Pidän ympäristöstä, missä historia on näkyvillä. Riitta hahmottaa läheisen Hämeentien ja Mäkelänkadun yhtymäkohdan Helsingin tärkeimmäksi risteysalueeksi. Sieltä pääsee sujuvasti ystävien luo kaikkiin ilmansuuntiin. Entä tämä myrsky, eikö tämä nyt ole vähän liikaa?
  – Ei tämä minua haittaa, olen varustautunut lämpimästi. Täällä tuntee luonnon voiman, ja kostea ilma on sitä paitsi ihanaa. Riitan mielestä yhteisössä olisi helppo vähentää kuluttamista ja elää ekologisemmin.
  -Meillä voisi olla ainakin kirjasto lehtineen sekä tv-tilat. Ei kaikkien tarvitsisi istua omissa kodeissaan samaa ohjelmaa katsomassa tai tilata samoja lehtiä. Elokuvia olisi paljon kivempaa katsella yhdessä, samoin jännätä ja hurrata urheilukilpailuja. Riitta ajattelee, että ristiriitoja tulee olemaan yhteisössä. Niitä ei tarvitse pelätä.
  - Jos tuntuu, että joku on loukannut, joko tahtomattaan tai tahallisesti, kannattaa nostaa asia pöydälle. Kysyä, mitä toinen tarkoitti. Yleensä, kun ihmiset tuntevat, että tulevat kuulluiksi, se helpottaa. Ja samalla ongelma ei kasva suuremmaksi.  Riitta sanoo, että reilu vuosi sitten hän tuli yhteisön suunnittelukokouksiin epäluuloisena, tutkailemaan tilannetta.
  -Ajattelin, että yhteisö on pullollaan vanhuksia, jotka kontrolloisivat tekemisiäni. En nimittäin ollenkaan tykkää, että joku määrää, mitä saan tehdä. Mutta kohtasinkin mukavia ihmisiä.
  - Yksin voisin toteuttaa juuri sellaisen kodin, kuin haluan, mutta on mukavampaa toimia yhdessä. Haluaisin ympärilleni mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Minusta erilaisten kuten eri maalaisten ja eri-ikäisten kanssa toimiminen on haaste ja rikkaus.
• Tuula ei ole alun perin helsinkiläinen, vaikka on välillä asunutkin kymmenisen vuotta Lönnrotinkadulla.
  -Viimeiset 30 vuotta olen asunut Länsi-Vantaalla. Nautin, kun voin parvekkeella olla rauhassa ja katsella vaikkapa oravia puissa. Ympärilläni on paljon vihreää luontoa.  Voi olla vaikeaa tottua, että kaupungissa näkee ja näkyy vastakkaisiin ikkunoihin. Tuula ei silti epäröi kaupunkiin muuttoa. Hän on konserttien, yleisöluentojen, työväenopiston ja muun kulttuuritarjonnan kuluttaja.  Lähiössä on hiljaista, Helsingissä tapahtuu.
  -Usein mielenkiintoinen tilaisuus on kaukana. Reissusta voi tulla pitkä kilometreissä, ajassa ja rahassa. Eräs loppukiriläinen sanoi, että on hyvä, jos on paljon kontakteja ja menemisiä yhteisöstä ulospäin.  Minulla niitä ainakin nyt ja varmaan myöhemminkin on paljon. En tule yhteisöön hakemaan seuraa. Yhteiset hommat kyllä hoidan.   Tilanne ehkä muuttuu, kun ikää tulee lisää.
  -Turvallisuus on minulle tärkeää. En halua vanhana sukulaisten vaivoiksi. Varmaan sitten, että saa läheltä apua, se tulee tärkeäksi. Ja syksyllä on se yhteisöllisyyskoulutus . Odotan, että siitä saan paljon. Olen uteliaana mukana tässä projektissa.   

Marjatta Virtanen ja Juha Sointu